Ridge, ja kultainen kurkkuketju-look

Alkuperäinen julkaisupäivä: 29.11.2020
Tekijä: Compiih

Illat alkoivat kääntyä kohti pimenevää syksyä ja muuttua viileiksi. Mutta eräs mies jaksoi sinnikkäästi uhmata Suomen koleita oloja ja kaamosmasennusta pää pystyssä. Nimittäin Ridge Forrester, tuo kulmikkaista kulmikkain, naimasormusten kiistaton kuningas sekä aikamme legenda. Ridge asteli röyhkeästi rinta paljaana mielivaatteisiinsa (eli turkispikkareihin ja kultaiseen kurkkuketjuun) pukeutuneena Suonikohjunkadun laitaa eikä häntä palellut saati masentanut.

Hänellä oli treffit. Itsevarmasti myhäillen ja peukkuaan itselleen vilautellen mies asteli voittajan elkein eteenpäin.

Kääntyessään Suonikohjunkadulta Multsiojankadulle ja lähtiessään tallustamaan aidan reunustamaa pikkukujaa pitkin, hän yhtäkkiä törmäsi vielä kulmikkaampaan kaksikkoon kuin hän itse. Kivikasvoinen ja pitsanaamainen kaveri piteli kädessään terävää viidakkopuukkoa ja kiristeli hampaitaan.

Kamelikasvoinen äijä tämän vierellä yritti näyttää uhkaavalta, mutta hänen ulkomuotonsa aiheutti pikemminkin hilpeyttä kuin pelkoa. Kuka nyt kamelimutanttia säikkyisi? Miehet tukkivat tien joten Ridge pysähtyi ja jäi tuijottamaan kaksikkoa kysyvästi.

Kivikasvo: Me halutaan noi sun kaulakäädyt. *mies ärisi hampaidensa välistä* Onks toi hely kultaa?

Ridge: Ai tämä meitsin kurkkuketju, vai? No tottakai se on kultaa! *mulkoilee kuultuaan noin typerän kysymyksen* Näkeehän sen jo kysymättäkin!

Kivikasvo: No, me halutaan se. Joten annappas poju toi ketju tänne kiltisti, nii en tökkäise sua puukolla kylkiluiden väliin.

Kamelimutantti: Diid. Adda se dänne dai saad buugosda! *mongertaa*

Ridge: Onpa epämiellyttävä tapa vaatia toisen omaa ennen kuin ollaan edes tutustuttu. Mutta älä huoli, töykeä äänensävysi ei saa mieltäni masentumaan näin kauniina iltana. *hymyilee ovelasti* Siis, jos ette tosiaan tunnista mua tästä jumalaisesta ulkomuodosta, niin avitan vähän: meikähän on Ridge Forrester! *jää odottamaan hämmennystä ja ihailevia huokauksia joita hänen nimensä lausuminen yleensä sai aikaan*

Ridge sai odottaa turhaan sillä nimellä ei tuntunut olevan mitään vaikutusta.

Kivikasvo: Sanon tän vielä kerran. Annappas tuo kultaketju meille niin pääset täältä elävänä kotiin. Muuten meikä puhkaisee tällä puukolla sun vatsanahkan. Tuliko selväks?

Ridge: *Mulkoilee miehiä epäilevästi ja alkaa jo hieman hermostua* Siis onko totta, että ette ole muka kuulleet meikästä? Millä vuosikymmenellä te oikein elätte!

Kivikasvo: Häh! 2020-luvulla. Millä sä?

Ridge: No tietenkin 80-luvulla! Mäntti. *murahtaa, sillä hän ei jaksa leikitellä näiden miesten kanssa näin vakavilla asioilla*

Kivikasvo: Ai jahas! No mä en oo kyl koskaan tavannu noin tyhmää tyyppiä. Melkein tekis mieli jättää se ryästämättä.

Kamelimutantti: Dii'i. Dollasen hullun gaa voi jouduu vaig hangaluugsiid.

Ridge: *alkaa taas leppyä* Jos saan huomauttaa, niin tää *osoittaa koko vartaloaan* on mun henkilökohtaisesti suunnittelema asukokonaisuus. Ei siitä voi irrottaa mitään osaa. Jos haluutte tän kurkkuketjun, teidän pitää ottaa myös pikkarit ja bootsit. *silmäilee kivikasvoa* Kuule, nämä ei pue sua yhtään niin hyvin kuin meitsiä, että muista sitten että meikäläinen varoitti.

Kivikasvo: Mitä toi jorma horisee? Eikö se tajua että tämä on ryöstö? Pitäiskö vaan häipyä ennen ku joku tulee paikalle.. tää kaveri taitaa olla pähkähullu.

Kamelimutantti: *kohauttaa hartioitaan epäuskoisen näköisenä*

Ridge: *hymyilee rohkaisevasti* Älä nyt, kyllä sinullekin voidaan asusteet suunnitella. Jos kerran haluat kokeilla tätä ketjua niin aloitetaan ensin vaatteista, että se pääsee oikeuksiinsa. Heitäppä nuo kaameat rytkyt pois ja anna Ridgen auttaa asuvalinnassa. Ei metisillä liian kiire ole että ehdin kyllä sua vähän stailata. Sitten se päivä taas hymyilee. *Näyttää peukkua ja väläyttää vielä kannustavan hymyn* Kokeileppa ensin ilman paitaa. Jos vaikka lainaan sulle nää karvapöksyt että voit testata miltä ne näyttäis.

Ridge kääntyy ja alkaa hapuilla housujaan. Kivikasvo säikähtää ja molemmat miehet perääntyvät pari askelta Ridgestä järkyttyneen näköisinä.

Kivikasvo: Kuule meikä ei noita sun hirveitä briefsejäs pistä jalkaani vaikka saisin ton kultaketjun! Enkä totta vie nakuile täällä ulkosalla, en! Älä nyt hitto vie riisuudu enempää hullu mies! Pidä kaulakorus! Häivytään vähän äkkiä ennen ku joku näkee!

Kamelimutantti: Joo, meddääd äggii!

Ridge jäi tuijottamaan puukottajapariskunnan perään hölmistyneenä.

Ridge: Olivatpa kiittämättömiä.. vaikka meikähän ihan hyvää hyvyyttään yritti auttaa. Eivätkä ees meitsin nimeä tunnistaneet.. Olis ollutkin liian anteliasta stailata heidät ilmaiseksi.

Ridge: Jaahas, se siitä sitten. *verryttelee pohkeitaan ja oikaisee lihaksin kuorrutettuja käsivarsiaan niin että nitinä käy* Ei muuta kuin treffejä kohti, Ridge! *väläyttää hurmaavan hymyn itselleen*

Blake ja elämän repimät kasvot

Alkuperäinen julkaisupvä: 15.11.2020
Tekijä: Suruni

Feldkirch, Lichtensteinin ja Sveitsin rajalla, pienellä yksityisklinikalla 20 vuotta sitten:

 

Professori Niukki: ”Ölen pähöilläni madaam von Bagelströssel, kuten itse näette, emme voi saada pöikänne käsvöjä enää entiselleen. Skeever, jökä hänen kimppuunsa hyökkäsi, söi kasvoista syyrimmän ösän.”

  

Rouva von Bagelströssel: ”Eiiiiiiiii!”

 

 

 

Blake von Bagelströssel: ”Mutta äiti, kai tärkeintä on, että olen elossa?”

 

Rouva von Bagelströssel: ”Kaunis poikani on nyt muotopuoli, ikuisesti hyljeksitty Quasimodo! Seuraelämäni ei ikinä toivu tästä nöyryytyksestä!” *lähtee kirkuen huoneesta*

 

 

Professori Niukki: ”Älä hyöli poikaseni, minä autan sinua! Aion omistaa elämäni tutkimukselle, joka palauttaa käyniit käsvösi entiselleen!”

 

 

”Sillä välin... yritä elää elämääsi kyten tähänkin ästi.”

 

 

Blake von Bagelströssel: ”Kiitos, setä professori. Elämäni on toden totta varsin mukavaa ja minulla on paljon hyviä ystäviä. He ovat varmasti helpottuneita kuullessaan, että selvisin onnettomuudesta.”

 

 

Mutta onnettomuus, johon nuori Blake von Bagelströssel oli joutunut, ei ollut onnettomuuksista pahin, joka hänelle oli sattuva. Elämä, joka oli vasta aluillaan hänen nuoren miehen silmiensä edessä, oli oleva hyökkäävää skeeverlaumaakin raatelevampi. Blake oli ehkä rujoutunut pahasti, mutta elämä oli lopulta se, joka repi paitsi hänen kasvonsa, myös hänen uskonsa ihmisiin.





Ystävät, joita hän oli pitänyt luotettavina, lakkasivat puhumasta hänelle yhtäkkiä:

 

Blake sai pakit sekä poika- että tyttöystävältään:

 

 

Hän menetti jopa työnsä, jossa vielä ennen onnettomuutta oli povailtu hienoa tulevaisuutta ja pitkää uraa:

Kaikki vain menetetyn kauneuden tähden. Vuosien saatossa rohkeuskin katosi.





Jossakin syrjäisellä esikaupunkialueella Kaliforniassa, yleisessä baarissa nimeltä Tropiikki, nykypäivänä:

Blake vietti suurimman osan ajastaan kantakuppilassaan notkuen, naamoiltaan yhtä rujojen ja elämästä syrjäytyneiden tyyppien kanssa kuin hän itsekin. Kuppia kallisteltiin siihen malliin, että itse kunkin elämän raatelemat sielut unohtivat murheensa hetkeksi.

 

 

Meno olisi luultavasti jatkunut samanlaisena aikaiseen hautaan saakka, ellei Blake olisi yllättäen saanut facebook -viestiä Professori Niukilta eräänä päivänä.

 

Vuosiin Blake ei ollut tuntenut yhtä suurta toivoa tulevaisuuden suhteen!

Ja toivo oli juuri se lääke, jota hän tarvitsi elämän arpeuttaman sielunsa ensihoitoon.




Professori Niukin yksityisklinikalla, pari kuukautta myöhemmin:

 

Professori Niukki: ”Face on -höitömenetelmäni on töden tötta ollut menestys! Mutta varoitan sinyä nuori Blake, sillä pian peilistä katsovat käsvösi eivät ehkä ole jyyri ne, mitkä muistat. Yritin parhaani, mutta tieteelläkin on rajansa.”

 

 

Blake: ”Luotan sinuun, setä Professori! Tiedän, että teit parhaasi. En malta odottaa, että näen lopputuloksen.”

 

 

Blake: ”Käteni ainakin näyttävät ihan omilta, vähän vaan ruskettuneemmilta, mihin olen tottunut.”

Professori Niukki: ”Otin väpäyden valita ihonväriksesi ´Kaliförniän kyltäisen rusinän´, asuthan nykyään Ämerikässä. Mutta nyt, mene rohkeasti peilin lyö!”

 

 

Blake: ”Oh! Olenko se todella minä?"

 

 

"Hiukseni.... ne eivät enää ole punaiset.”

 

 

Professori Niukki: ”Minyn oli valitettavasti tehtävä myös päänahan siirto. Oma nahkasi oli liian pähöin vaurioitunut. Kasvoihisi jäi muutamia arpia... Nenäsi on edelleen hiemän epätasainen väikkä yritin kyllä myötöillä sitä... Syyrin osa nenästäsihän joutui silloin skeeverin vatsaan. Mutta printtasin 3d-mällin nenästäsi ja kiinnitin sen luuhun kiinni. Kykään ei huomaa eroa aitoon!”

Kun Blake katseli itseään peilistä, hän tiesi kauneutensa palanneen. Vähitellen myös rohkeus levisi paitsi hänen mieleensä, myös uuteen, vastaleivottuun kehoonsa.

 

 

Kalifornia oli saanut uuden ylävartalon esittelijän! Tämä pakkassilmä oli valmis palaamaan kaupungin valoihin.



 

Päivä Ridge Forresterin elämässä

Alkuperäinen julkaisupvä: 16.10.2020
Tekijä: Suruni

Tällä kertaa Ridge tarjoilee yhden kaunariotsikon sijaan kerralla peräti kuusi (otsikot lihavoitu)! Joten varo ettei pallisi vaapu ja eggnogit valahda rinnuksille, sillä luvassa on matka Ridge Forresterin päivään:

 

 

klo 9:23, Keittiögeishan kämpässä

Että jo heti aamusta ridgettää ja bridgettää!

 

klo 10:48, Forresterien muotitalon aulassa olevassa kahvilassa

Säpinää Ridgen selän takana

 

 

 

klo 13:01, Ridgen henkilökohtaisessa budoaarissa

Ridge Forrester, ylävartalon tuulettaja 

Ridge: ”Nousee, nousee! Nosta se pystyyn, mies!” *äheltää ja näyttää peukkua niin kuin olisi vuosi -93*





klo 16:08, kantakapakan huussijono

Vielä yhdet varvit, Ridge!

 

 

 

 

 

 

klo 19:44, Ridgen kämppä

Jouduin identiteettihäiriöön, rakas Logan! 

 

 

 Brooke: ”Älä soittele mulle enää, mulla on uusi mies!”





klo 21:04, lähijuottolan terassi

Ridge Forrester, yksinäinen terassimies