Lännen coolein kundi kuumeessa

 Tekijä: Compiih

Mittaamattomalla ammattitaidolla....

kauneudella ja rohkeudella....

tehdään myös hieno ja täyteläinen juhla.

Siellä on tietysti Paulikin.

Pauli "paparazzi" Paahtonen, omalta kutsumanimeltään "Super Cooli Pauli", ei saanut koskaan kutsukorttia hienoston juhliin. Eikä hän liiemmin saanut kiitoskorttia juhlien päätyttyä. Häntä ei myöskään muistettu mitenkään hyvällä jälkeenpäin.

Mutta aina siellä missä tärkeät henkilöt juhlivat ja kokoontuivat, oli tietysti Paulikin. Hän seisoi huomaamattomana kamera pystyssä ja salamavalo valmiina ikuistamaan juhlasankarin onnenhetkeä, tai yllättävää eroa alttarilla, kun morsio karkasikin sulhaspojan kanssa. Pauli osasi olla huomaamaton, suorastaan näkymätön, ja hänellä oli sopiva naamiaisasu joka tilanteeseen. Pauli oli osa jokaista juhlaa, ilman että kukaan pani häntä merkille.

Ilta-Hannu, Aamu-Hannu, Seiskaseiska (eli 77 päivää-lehti), Kato!, Hanna, Henna, Nanna ja muut suositut lööppi- sekä naistenlehdet olivat Paulin vakioasiakkaita.

Pauli rakasti pukeutumista ja asuja, hän keksi tuon tuostakin uusia kuteita itselleen kirpputoreilta tai vanhan mummonsa vintiltä - mikä vain kelpasi, sillä Pauli teki puvusta kuin puvusta "superia" ja "coolia". Paparazzi-kuvaajaksi Pauli oli päätynyt vahingossa, mutta ei häntä työ haitannut, sillä hän ei tuntenut siitä omantunnontuskia. Olennaisin seikka oli, että Pauli tienasi kuvaamisella ihan kohtuullisesti.

Pauli olisi voinut nipin napin elättää itsensä työllään, mutta koska hän halusi pistää rahansa menemään mieluummin kirpputoreilla kuin vuokramarkkinoilla, Pauli asui edelleen mammansa luona.

Pauli oli kyllä harkinnut omankin asunnon hankkimista viime aikoina, sillä vanhaan huoneeseen ei meinannut enää mahtua Paulin mittaamattoman cooli toimintahahmo -kokoelma. Figuureja oli laatikkotolkulla, mutta hienoimmat ukkelit valtasivat jo tietokonepöydän, sängyn, kaapinpäälliset ja oikeastaan kaikki vapaana olevat paikat.

Mamman mielestä aikuisella miehellä ei pitänyt olla leluja ja pelikoneita huoneessaan tai ylipäätään missään. Huone oli mamman sanojen mukaan "jatkuvasti sotkuinen kuin pikkupojalla".

Mami olisi halunnutkin jo monet kerrat heittää kokoelman lähimpään kierrätysmyymälään tai lahjoittaa sukulaislapsille, mutta Pauli puolusti figuureitaan. Paulilla oli hyvä äiti-poika-suhde, mutta hänen tavaroihinsa ei mamilla ollut lupaa kajota. Täytyi miehellä sentään joku yksityisyys olla, se piti mammankin tajuta....

Sitäpaitsi eivät ukkelit todellakaan olleet LELUJA, vaan arvokkaita keräilyesineitä! Super cooleja äijiä!

Paulilla ei ollut tyttö- eikä poikaystävää, eikä hän ollut sellaista etsinytkään. Mutta Pauli tiesi olevansa niin cooli, että heti kun kohtaisi sopivan tyypin, Pauli kyllä hurmasi kenet tahansa. Hänhän oli Lännen Coolein Kundi.

Lauantai klo 8:15

Eräänä aurinkoisena lauantai-aamuna Pauli oli lähdössä tavanomaiselle Forrester-kierrokselleen - sillä Forrestereille aina sattui ja tapahtui, he olivat Ilta-Hannun vakiokamaa. Hän hyppäsi fillarinsa selkään ja karautti matkaan.

Pauli oli päättänyt aloittaa Brooken parvekkeelta, sillä siellä näki ja kuuli yleensä parhaat juorut aamutuimaan. Kenen kanssa Brooke oli ollut lauteilla viime yönä ja ketä oli petetty tällä kertaa?

Pauli kiipesi tottuneeseen tapaansa Brooken parvekkeelle ja jäi seisomaan tasanteelle aivan avoimen ikkuna-aukon viereen. Sisällä todellakin oli kiivas keskustelu menossa ja kalkatus kuului mainiosti ulos saakka. Pauli kurkisti varovasti ikkunasta.

Vaikutti siltä, että Brooke oli ilmiriidassa jonkun kanssa ja kimeä-ääninen keskustelu viestitti välittömästi, että kyseessä oli naisten välinen kamppailu. Pauli ei aivan heti saanut selvää kuka oli Brooken taistelupari tällä kertaa, joten hän raotti verhoja ja vilkaisi sisään.

Taylor: Sulla on jo Nick ja Deacon kiikarissa, mihin sä Ridgeä enää tarvit? Ridge on mun!

Brooke: Taylor, Taylor.. Ridge on AINA minun. Etkö jo käsitä? Siitä tässä on kyse: Ridge palaa uudelleen minun luo, vaikka kenen sänkyyn välissä hyppäisin, se on luonnon laki.

Taylor: Onpa muijalla otsaa! Ootko käynyt turvottamassa sitäkin?

Brooke: Paraskin puhuja! Kooma-potilas jonka huulet turposi yllättäen "sairaspedillä" NÄÄÄÄIN isoiksi!

Taylor: Ridgeä ET SAA!

Brooke: Minä ja Ridge... kohtalo tuo meidät taas yhteen saatpa nähdä. Turhaa kiintyä liikaa Ridgeen. Minä voin heilastella ketä haluan, mutta pelastan sitten jälleen Ridgen seuraavan avioliiton turmeluksilta takaisin "kotiin".

Taylor: Roskaa, ootte eronneet jo niin monta kertaa ettei laskuissa pysy. Kuule ämmä, pohjimmiltaan Ridge on aina onneton sun kanssas. Pidä sä muut ukot hyvänäs, mutta jätä Ridge rauhaan.

Brooke: Sinä voit lainata Ridgeä hetken aikaa, mutta kyllä se sieltä palaa tänne, usko pois.

Taylor: Lakkaa haikailemasta eksiesi perään kun sulla on jo kaks hoitoo! Tarttisit terapiaa.

Brooke: Sanoo yksi "tasapainoinen" terapeutti.

Taylor: No sentään toinen meistä on tasapainoinen.

Brooke: Ja se olen minä!

Pauli huokasi, tavanomainen Brooken ja Taylorin välinen yhteenotto, tästä ei saisi paljon irti. Mutta Taylorin välikommentti oli mielenkiintoisempi, oliko Brooke nyt Nickin kanssa... vai sittenkin Deaconin?

Nick Marone oli hiljattain paljastunut Ridgen velipuoleksi. Huhut kertoivat, että Ridgen äiti Stepahanie Forrester oli tehnyt syrjähypyn erään Massi-Maunon (vai olikohan se Massimon) kanssa, joka sattui olemaan myös Nickin isä. Stephanien hairahduksen hedelmä oli tietenkin Forresterien kultapoika Ridge. Juorut eivät olleet kantautuneet välttämättä vielä edes Ridgen korviin, mutta Nickin ja Ridgen välille totuuden julkitulo ei lupaisi veljessuhdetta, päinvastoin. Samojen naisten kanssa sänkyyn hyppääminen saattaisi vielä mehustaa miesten välistä konfliktia lisää.

Deaconista Paulilla ei puolestaan ollut suurtakaan mielikuvaa, tyyppi oli ollut kaikissa häissä lähinnä sivuhenkilön roolissa seinäruusuna, joten Pauli ei ollut uhrannut äijälle montaakaan ajatusta. Deacon oli mies joka oli mm. deittaillut Brooken tytärtä Bridgetiä jonkin aikaa.

Pauli summasi kuulemaansa: Brooke heilasteli siis Ridgen velipuolen Nick Maronen kanssa sekä tapaili hävyttömästi Deacon Sharpea, tyttärensä mielitiettyä, haaveillen samalla onnellisesta yhteenpaluusta Ridgen kanssa. Juonisotkut syvenivät Forrestereilla siis entisestään, eivätkä edes tyttärien heilat olleet vanhemmilta suhdekuningattarilta turvassa.

Pauli ei hämmästynyt näitä suhdekiemuroita, vaan kirjasi tottuneesti muutaman muistiinpanon kännykkäänsä, räpsäisi röyhkeästi pari salakuvaa ja kiipesi sitten alas parvekkeelta.

Pauli: Paras suunnata suoraan lähteelle.

Klo 9:02

Pyöräiltyään puoli tuntia Kalifornian kukkoloiden mäkisiä katuja hän saapui Bikini Baarin ovelle. Sly, Paulin luotto-lähde, oli juuri viemässä roskia ulos.

Sly pyöritteli sätkää sormissaan ja sytytti tupakan kun näki Paulin.

Sly: Ai Pauli, moro! Mitä jätkä?

Pauli: Sly-dude! Super-normaali aamu, ihan coolisti menee. Mitäs tänne?

Sly: *naurahtaa ilottomasti* No paskaas tässä, kesä kuivaa kurkkuja ja tyypit kaipaa viileitä juomia. Ihan jees, ei tässä hommassa rikastumaan pääse, mut on mulla aina joku koukku vedessä että jos vaikka nappaa vielä.

Pauli päätti ohittaa small talk -jutustelun, koska Sly vaikutti olevan hyvällä tuulella, ja meni suoraan asiaan.

Pauli: Oletkos törmännyt sellaiseen tyyppiin kuin Deacon Sharpe? Kuuluu olevan joku Forresterien uusi rattopoika.

Sly: *hörähtää* Jaa Deacon, no se mies on ihan kujalla. Kirjaimellisesti. En ihmettelis vaikka siitä tulis joku läävälän siistijä tällä menolla. Juoksee ympäriinsä kysellen jotain misua, ja saa sen eukot rauhattomaksi kun ei muista pidä niistä huolta. Kuule, se äijä on viittä vaille ulkona kuvioista.

Pauli: Mielenkiintoista. *tekee muistiinpanoja kännykkään* Entäpä Nick Marone, oletko kuullut mitä Nickillä on meneillään?

Sly: Kuka tietää, vehtaa milloin äidin milloin tyttären kanssa. Luihu vanha äijä, joutaisi eläkkeelle.

Pauli alkoi kelata taas kuulemaansa. Nick sääti siis sekä Brooken että Bridgetin kanssa, ja Deacon myös, ja kukahan mahtoi olla Deaconin kolmas misu? Tässä oli kyllä mehukkaan jutun ainekset - ja hyvistä kuvista maksettaisiin silloin kelpo summa. Pauli myhäili itsekseen. "Saattaisin ehtiä saada sopivat kuvat napattua jo ennen iltapäiväkahvia."

Pauli: Satutko tietää Deaconin osoitetta, mulla saattais olla sille nyt tarvis.

Sly: Toki, multa löytyy kaikki tärkeä kirjanpidosta. *virnistää* Ootas nii haen sulle.

Sly kipaisee sisälle ja palaa hetken päästä mukanaan post-it lappu, johon on käsin kirjoitettu pientä tekstiä.

Sly: Etköhän pääse tällä vihjeellä eteenpäin, Pauli-dude.

Pauli: Heh, kiitti Slyikkari! Sinä se et koskaan petä!

Sly: No en... kaveria... *mutisee* ..tai... no...

Pauli: Oli kiva törmätä, mutta meitsin pitää nyt jatkaa fillarointia. Nähdään myöhemmin!

Sly: Moro! Koodaillaan taas!

Klo 10:25

Paulin harhailtua jonkin aikaa Google Mapsin kanssa hän löysi kadun jolla Deacon asui. Se ei ollut kovinkaan erikoinen Forresteri-väen mittapuulla, oikeastaan ei superia millään tavalla. Oli vaikeaa kuvitella että Kalifornian huippumuotia suunnittelevan muotitalon naisia liehiköivä mies omistaisi poikamies-boksin jostain tavallisesta keskihintaisesta kerrostalosta. Mutta Pauli luotti Slyn vihjeisiin, ne eivät ikinä pettäneet.

Pauli muisti Deaconista vain kasvot hämärästi, niistä juhlista joissa oli käynyt kuokkavieraana ja Deacon oli ollut paikalla. Hän uskoi kuitenkin että tunnistaisi miehen kun tämän näkisi. Pauli oli jättänyt pyöränsä hyvän matkan päähän varmuuden vuoksi ja lähtenyt sitten tarpomaan kohti taloa muina miehinä.

Kun Pauli oli melkein talon kohdalla ykköshätä yllätti hänet. Pauli katseli ympärilleen, ja kun ei nähnyt ketään poikkesi hetkeksi kohti tien viereistä pusikkoa.

Pauli ei ennättänyt edes sepalustaan sormeilla, kun pensaan takaa ilmestykin yhtäkkiä mies... Pauli häkeltyi, sehän oli Deacon!

Pauli tujotti Deaconia uskomatta silmiään. Nuo juonteet... nuo poskilihakset... tuo muodokas leuka... mikä miehinen parransänki... niin ylväs ilme ja läpitunkevan sininen katse. Paulilla alkoivat jalat tutista ja leuka loksahti melkein auki, kun hän katseli Deaconia ensimmäistä kertaa lähietäisyydeltä. Miten kukaan saattoi olla NOIN cooli!!?

Deacon: Anteeksi, oletteko...

Pauli säikähti eikä jäänyt kuuntelemaan Deaconin yllättävää kysymystä, vaan sopersi hätääntyneenä:

Pauli: Älä tule lähelle, mulla on... kuumetta!

Ja Pauli säntäsi pois.

Deacon jäi tuijottamaan Paulin perään täysin hölmistyneenä.

Deacon: Olisin vaan kysyny, oletko nähnyt mun kissaa...

Klo 13:30

Pauli makasi sängyllään sydän pamppaillen edelleen, vaikka hän oli tullut kotiin jo monta tuntia sitten. Sydän tykytti, hiki kihosi otsalle ja hänellä oli yhtä aikaa kuuma sekä kylmä.

"Se oli mies... Deacon... eikä kuka tahansa mies, vaan super cooli äijä." (Aivan kuten Paulikin.) Pauli ei ollut koskaan tavannut ketään niin pysäyttävän näköistä ihmistä ja lämmin muisto Deaconin kohtaamisesta sykki hänen mielessään. 

"Deacon puhui minulle..." Pauli huokasi ja puristi rintaansa haikeasti. Mikä tämä vieras tunne oli... Oliko Paulilla sittenkin kuumetta, vaiko kenties... ihastusta? Tällaistako se oli Brookella, Ridgellä ja muilla, kun he tunsivat palavaa vetoa toisiinsa - ja nyt samaan kohtaloon oli ajautunut tietysti Paulikin? Pauli oli aina ollut rauhallinen sivustakatsoja, ei hän ollut kokenut tällaista tunteiden vuoristorataa. Nyt kun sen kyytiin oli noustu, ei paluuta entiseen ollut - oli vain mentävä eteenpäin vaikka tukka nousi pystyyn.

"Tarkoittaako tämä, että minustakin tulee uusi käänne tässä ihmissuhdesotkujen ja tunnekuohujen farssissa?"