Thornen siemenlahja Claudialle

Alkuperäinen julkaisupvä: 23.1.2022
Tekijä: Suruni

Claudia oli iloisen jännityksen vallassa palatessaan liian pitkäksi venyneen työpäivän jälkeen asunnolleen. Hän ei ollut tavannut Thorne Forresteria vuosiin ja nyt heillä oli treffit sovittuna! Hetkeksi Claudia uppoutui muistelemaan vuosien takaista aikaa, jolloin hän ja Thorne seurustelivat jonkin aikaa varsin tiiviisti. Heidän tiensä erosivat jo ennen kuin Thorne tuli kaapista ulos, mutta entisen pariskunnan taival jatkui edelleen hyvinä ystävinä.

 

 

Jopa silloin kun Thorne piipahti hetkeksi avioliitossa pyhimysmäisen Carolinen kanssa, oli Claudia se, joka pysyi Thornen uskottuna ja peruskalliona. Ystävysten kiintymys ei rakoillut edes silloin kun Thorne nai seuraavan vaimonsa, Macy Alexanderin. Thornen ja Macyn avioliiton vanerilattian epävarma narina oli kantautunut myös Claudian ymmärtäväisiin korviin, eikä hän koskaan tuominnut Thornea vaikka tämän silmä saattoi vaeltaa miehisen sukupuolen vetovoimaiseen karskiuteen jopa silloin, kun oma siippa oli käsipuolessa. Lopulta Macyn vei vodka ja Thornen kolmas epäonnistunut avioliitto.

 

 

Koska Claudia oli asunut muualla lähes kymmenen vuotta, eivät vanhat ystävykset olleet ehtineet tavata pitkään aikaan kasvotusten.


Kun Claudia oli itse tullut kaapista ulos vuosien epävarmuuden jälkeen, hän oli ensimmäisenä soittanut Thornelle. Tuo mies jos kuka tiesi miten vaikeaa asian kanssa oli elää, oli sitten kaapin ulko- tai sisäpuolella.

 

 

Vaikka nuorempi herra Forrester oli ollut oman suuntautumisensa kanssa sinut jo vuosikymmenen, Claudia tiesi, ettei Thornen perhe edelleenkään sulattanut täysin asiaa. Ei ollut helppo olla Ridge Forresterin aina varjoon jäävä pikkuveli.

 

 

Myöskään lehdistö ei antanut armoa ”Forrestereiden kakkosena” tunnetulle Thornelle, vaan hänestä oli 90-luvun lopussa kirjoitettu ilkeämielisiä kohujuttuja Ilta-Hannuun. Vielä nykyäänkin Thorne sai säännöllisin väliajoin kuulla olevansa Se puppelipoika Forrester.

 

 

Claudia oli jo pahasti myöhässä sovituilta treffeiltä, mutta hän oli soittanut Thornelle asiasta ja vanha ystävä oli suhtautunut asiaan ymmärtävästi. Thorne oli maininnut odottavansa läheisessä kahvilassa Claudian saapumista, nainen ehtisi käväistä nopeasti kotonakin pienellä ehostuksella. Thorne oli innokas lukija ja sanoi viihtyvänsä varsin mainiosti lempiromaaninsa ja kahvikupposen kanssa kunnes Claudia ehtisi liittyä seuraan.

 

 

 Nainen hymähti omille ajatuksilleen ja tuumasi sitten hieman epäillen, mahtaisiko hän tunnistaa Thornea lainkaan kaikkien näiden vuosien jälkeen? Oli tunnettu tosiasia, että Thorne oli paitsi innokas lukija, myös innokas kasvokirurgian ystävä. Hänen naamataulunsa tuntui vaihtuvan uuteen useammin kuin keskivertonaisen kampaus.

 

 

Sitä Claudia ei koskaan ollut ymmärtänyt, miksi Thorne oli ylipäätänsä aloittanut erikoisen harrastuksen naamanvaihtojen parissa. Thorne oli ollut todella komea nuori mies yhdeksänkymmentä luvun alussa, mutta mikä sai miehen muuttumaan niin radikaalisti vuosien aikana? Claudia toivoi hiljaa mielessään ettei Thorne olisi mennyt jo liian pitkälle. Claudia oli nähnyt Thornen varsin tuoreen kuvan facebookissa, mutta oliko mies jo ehtinyt piipahtaa rapakon takana ehostamassa jälleen ulkonäköään?






Neljäkymmentä minuuttia aiemmin:

Thorne oli juonut neljä kupillista kahvia ja lukenut silmänsä väsyksiin huippukirjallisuutta, mutta Claudiaa ei edelleenkään kuulunut illallistreffeille. Hieman miestä harmitti, sillä hän oli odottanut innolla vanhan hyvän ystävän tapaamista.

 

 

 

Leppoisan luonteen omaavana miehenä Thorne ei kuitenkaan pahoittanut mieltään kovin pahasti vaan päätti jatkaa odottelua Claudian asunnolla. Tuskin nainen pahastuisi, olivathan he asuneetkin yhdessä muutaman kuukauden seurustellessaan silloin joskus vuosia sitten.

 

 

 

Silloin Claudialla oli ollut tapana piilottaa avain kynnysmaton alle kuten halvoissa saippuasarjoissa ja Thorne hymähti itsekseen todetessaan, etteivät Claudian tavat olleet muuttuneet vuosien jälkeenkään. Niinpä Thorne päästi itsensä sisään odottelemaan naisen kotiintuloa.

 

 

 

Thorne halusi tuoda Claudialle jonkin oikein hyvin mietityn tervehdyslahjan ja koska hän muisti naisen pitävän puskakasvien parissa touhuamisesta, oli Thorne käväissyt Californian hienoimmalla tarhalla hakemassa eksoottisen roikkuhuulen siemeniä Claudialle tuliaiseksi.

 

 

 

Aika tuntui edelleen kuluvan verkkaisesti ja Thorne haeskeli silmillään jotakin kevyttä luettavaa aikansa ratoksi.

Thorne: ”No täällähän sitä plärättävää onkin, kiva!”

Thorne: ”Ohops, mikäs tämä oikein on...”

 

 

 

Thorne: ”Jaiks, ei taida olla meikäläisen silmille tämä vogue-”

 

 

 

Thorne: ”Hupsista keikkaa!”

 

 

 

 Thorne: ”No voihan Vittulan väki!”
 

 

 

Äkkiä ovelta alkoi kuulua rapinaa ja Thorne säikähti.


Thorne: ”Perhana, pakko kai luikkia lipettiin. Mutta minne?”

 

 

 

Claudia: ”Huh mikä päivä!”

 

 

 

Claudia: ”Iiik! Mitä hittoa täällä on tapahtunut? Onko tuo... hyi helvetti!”

 

 

 

Claudia: ”Joku jenkkajorma on murtautunut kämppääni ja kuohuttanut koskeaan sänkyyni, nyt kyllä soitan jepet paikalle!”

 

 

 

Hiljainen ääni jostakin: ”Ei, älä soita...”


Claudia: ”Kuka siellä? Tule näkyviin senkin piiloileva perse-lerssi, olen aseistettu!” *heiluttaa käsilaukkuaan uhkaavasti*

 

 

 

Thorne kurkisti nolona kaapin oven takaa.

Thorne: ”Miss Claudia, aseistettu ja ihana.”

 

 

 

Claudia: ”Thorne? Mitä ihmettä sinä teet kaapissa? Ja oikeastaan mitä ylipääntänsä teet kämpässäni?”

 

 

 

Thorne: ”Hölmöilen näköjään kuten ennenkin. Hyvää tarkoitin ja vituiksi meni, kuten ennenkin. Toin pikku lahjankin... äh, taisin pudottaa sen.”
 

Claudia: ”Joo, taisit pudottaa siemenlahjasi sänkyyni. Älä pahastu, mutta en edelleenkään ole muuttanut mieltäni miehistä.”

 

 

 

Thorne: ”Hyvä juttu, sillä en minäkään.”

 

 

 

Claudia: ”Ihana nähdä pitkästä aikaa, rakas ystävä! Miten paljon puhuttavaa meillä onkaan! Laitan kahvipannun tulille.”

 

 

 

Hieman Thornea irvistytti ajatus viidennestä kahvikupillisesta tälle iltaa, mutta irvistys muuttui samantien hymyksi kun hän näki Claudian sädehtivät silmät vuosien jälkeen. Mitäpä vatsanpuruista tai unettomista öistä kun vierellä oli paras ystävä, jonka kanssa juoruta kunnes suu vaahtosi. Ja paras ystävä oli Thornelle enemmän kuin mukava isoveli, kannustava perhe tai edes onnistunut avioliitto olisi voinut olla.