Ambe ja Kimbe, ahdistuneet orvokit

Alkuperäinen julkaisupäivä: 30.1.2022
Tekijä: Compiih

Ridgen viimeaikaiset kokeilut piristää naiselämäänsä, sekä piristää muutakin elämäänsä, olivat kariutuneet toinen toisensa jälkeen.



Miehen tavallisesti niin rautaista itsetuntoa varjostivat pieleen menneet mökkikaupat, pieleen mennyt jäätelökioskin perustaminen sekä jo monet pieleen menneet naimakaupat... edellisestä kerrasta oli sitäpaitsi liian kauan, koska Ridge ei enää muistanut ketä hän oli viimeksi kosinut.



Ridge tunsi olevansa rappiolla ja alamäki näytti jatkuvan silmän kantamattomiin. Hän ei viitsinyt näyttää naamaansa enää edes Tropiikissa, kanta-pubissaan, sillä liian monta kertaa hän oli siellä toikkaroinut jurrissa viimeisen viikon aikana. Hänen oli pakko löytää joku muu paikka missä helpottaa maailmantuskaansa - ja päästä siitä yli.



Eräs pahimmista räkälöistä Kalifornian kukkuloiden jäterapakoiden takana oli Pub Rankka. Rankka paikka se oli aivan kirjaimellisesti, sillä sinne pääsi sisään ainoastaan, jos sattui olemaan sorkkaeläin tai siihen rinnastettava järkäle. Toinen toistaan rumemmat anthrot: karjut, sonnit ja nautaeläimet, villisiat, sarvikuonot sekä mutantti-mullikat kokoontuivat Pub Rankkaan vetämään perseet ilta illan ja viikko viikon jälkeen.



Yksi syy siihen että elukat pitivät kantapaikkaansa Rankassa oli se, että nämä karjut olivat niin huonotapaista porukaa, että heillä oli usein jo porttikielto parempiin juottoloihin. Toinen syy oli varmastikin, että Rankassa ei kenenkään naamavärkkiä mulkoiltu kieroon jos ei ollut meikkiä eikä kiiltokuvapojan hipiää. Parta sai rehottaa, räkä valua ja silmät sirittää ihan vapaasti - viinaa sai aina ja halvalla.



Baariin eivät siis tavalliset tallukat liiemmin kaipailleet, eikä heitä sinne haluttu. Yleensä satunnaiset kokeilijat käännytettiin ovella tylyin murahduksin, mikä riitti pitämään yllä Rankan mainetta "sikojen klubina". Kuitenkin naissukupuolen edustajat rodusta riippumatta toivotettiin innostunein vislauksin tervetulleiksi - mutta yleensä heitä ei Pub Rankan läheisyydessä paikan maineen vuoksi liikkunut.



Tänä iltana Ridge oli ottanut härkää sarvista ja päättänyt mennä istumaan iltaa Pub Rankkaan - koska rankat huvit voisivat nyt auttaa pehmeämpiä keinoja paremmin, Ridge arveli. Ridge kaipasi helpotusta oloonsa ja uusia ideoita miten ottaa elämä haltuun - niitä mies etsi jälleen kerran lohduttavasta viinapaukusta.

Onneksi portsari sattui olemaan velkaa Ridgelle uhkapeleistä, joten hän päästi Ridgen sisään, härkäpäinen mies kun tämä oli.



Sarvikuono lätkäisi murahtaen vielä puhveli-tarran Ridgen hauikseen merkiksi että tämä kelpasi, eikä siten tulisi sanomista baarin puolellakaan.



Ridge saapasteli sisään muina miehinä ja jäi hetkeksi tuijottamaan avaraa valaistua juottolaa. Sisätila oli isompi kuin ulkoa katsoen oli luullut, ja lisäksi tilaa oli monessa kerroksessa. Ridge hymähti tyytyväisesti, sillä pubi vaikutti sisältä viihtyisämmältä kuin mies oli osannut odottaa.



Joukko röyhtäileviä sonneja viinakolpakot käsissä heiluen ei häntä huolettanut, vaan mies suuntasi rempseästi suoraan baaritiskille.



Ridge yritti pälyillä drinkkien nimiä, mutta juomalistan sijaan mies näki vain käsinkirjoitettuja krapulalääkemainoksia.



"Tuota noin, mitä suosittelisit tänään?" Ridge kysäisi huolettomasti, kun ei tiennyt mitä kyttyräselkäisellä baarimikolla oli tarjolla. Ridge arveli, että kanta-asiakkaat tiesivät talon juomat niin hyvin ettei erillistä drinkkilistaa tarvittu.

Baarimikko: Einarin juustot ois tarjooksessa...

Ridge vilkaisi juustokoria, jossa kuivettuneet homejuustot lepäsivät. Eltaantuneesta hajusta päätellen niiden parasta ennen-päiväys oli mennyt aikoja sitten.

Baarimikko: .. ois meillä tuo drinksulistakin, katto siitä ittelles sopivaa.

Baarimikko iski juomalistan tiskiin. Ridge kiitti ja jäi tutkimaan sitä.



Tarjolla olivat: Räkäkänni, Kalsarikänni, Luomukänni, Kännikala, Perseet, Peruskänni ja Muistinmenetys.



Ridge tilasi peruskännin, näin alkajaisiksi. "Pieni muistinmenetyskään ei olisi pahitteeksi" Ridge tuumaili itsekseen odotellessaan juoman valmistumista.



Ridgen suu vettyi jo kärkkyessä alkoholin turruttavaa potkua, vaikka poreileva juoma näyttikin hieman liian miedolta hänen makuunsa vihreine mintunlehtineen.



Ridge hörppäsi ronskisti ison kulauksen. Kylläpä se maistuikin happamalta. "No pari lisää näitä niin maku paranee!" Ridge lohdutti itseään.



Eräs punainen sonni käveli tiskille ja tilasi Räkäkännin. "Mitä siihen tulee?" Ridge tiedusteli, tuumaillen mikä menisi alas seuraavaksi.



"Viisi osaa kiljua, yksi osa räkää" baarimikko totesi Ridgelle paukauttaessaan lasin sonnin eteen. Ridgen vatsassa muljahti kun hän katsoi klimppistä keltaista juomaa. Eipä ollut tosiaan häävi paikka.



"No, näin pohjalle olen valunut", Ridge mietti. "Mutta sitä nopeamman ja loistokkaamman comebäkin meikäläinen Kalifornian kukkuloille teekee, kun otan täältä vauhtia!" Ridge viimeisteli ajatuksensa.



Peukku peukutti hänelle olevansa samaa mieltä. Se piristi Ridgeä vähäsen ja hän huitaisi loput juomastaan kurkusta alas.



Peruskänni hiipi hiljalleen hänen kehoonsa alkaen turruttaa kipeitä paikkoja sielussa. Mies tunsi olonsa rentoutuneemmaksi ja mieliala alkoi jo kohoilla Kaija K:n tahtiin.



Samassa ovensuulta kuului armotonta vislaamista. Ridge havahtui mietteistään ja näki että sisään astui juuri kaksi kaunista tytteliä - aivan kuin tilauksesta! Naisseuraa tässä kipeästi kaivattiinkin, parantamaan entisten naisseikkailujen haavat!



"Vosuja! Voi poijjjat!" röhähti yksi karju ihastuneena.



"Älä intoile, ei ne kestä täällä ku 5 minsaa... Ei täällä kukaan kestä selvinpäin." karskin näköinen sarvikuono-mutantti rauhoitteli vieressä.



Ridge päätti lähestyä naisia hetimiten, ennen kuin nämä tulisivat katumapäälle baariin astumistaan - härkämiehethän katselivat heitä jo ahnaasti kuin saaliskimpaleita. Naiset näyttivät ovensuussa epäröivän kääntyäkö takaisin ulos vai uskaltautuako sisälle pubiin.



Ridge vetäisi naamalleen viehkeimmän hymynsä, suoristi ryhtinsä ja astui muutamalla harppauksella nuorten naisten luokse rintalihakset innosta väristen.

Ridge: Iltaa, arvon leidit. Istahtakaapa hetkeksi seuraani niin tilataan teille pari drinksua.

Naiset katsoivat toisiinsa epävarmoina.

Ridge: Nimeni on Ridge. Olen lempeä vesipuhveli, ja voin toimia kavaljeerinanne täällä. Älkää välittäkö näistä kuolaavista karjuista, he ovat leppoisaa väkeä, kunhan vain nauttivat saadessaan hieman parempaa naaras.. öö..nais... parempaa väkeä tupaan.

Ridgen känni alkoi jo vaikuttaa ja hänen tavallisesti niin lipevä kielensä tuntui menevän solmuun. Peruskänni olikin paljon vahvempi paukku kuin Ridge oli olettanut.



"No, josh en onnisshtu naisten kaadossha tänä iltana, voin ainagin ottaa tyttelien buhelinnumerot ylös." Ridge puhui ajatuksensa ääneen ja hikkasi. Sitten hän nolostui, eihän hänen ollut tarkoitus sitä ääneen sanoa!






Nuoret naiset kuitenkin vain hihittivät ja näyttivät rentoutuvan hieman, ehkä he kuulivat Ridgen vitsailevan. Ja toisaalta, kukapa nainen tällaiseen paikkaan tulisi muuta kuin renttua etsimään, Ridge helpottui tajutessan. Ei hänen tarvinnutkaan olla sen parempi tänään.



"Minä olen Amber" kertoi vaaleahiuksinen nainen. "Ja minä Kimberly" vastasi toinen.

Amber: Me ollaan vasta muutettu tänne lähistölle...

Ridge: Hyvä hyvä! Minägin olen vasshta muuttanut.. poigamieheksi. *sopersi puuroisilla aivoillaan*

Ridge pudisti päätään ja joutui sen tehtyään ottamaan tukea tikkaista, ettei maailma olisi heilauttanut häntä kumoon. Ensimmäistä kertaa kännistä oli näin paljon haittaa. Ridgen kuuluisat puhelahjatkin pettivät nyt kriittisimmällä hetkellä.



Ridge yritti uudellen.

Ridge: Ambe.. ja Kimbe. Juuu, givat nimet neidokeilla! Tilataaks vähän juomaa deillekin, niin dunnelma rendoutuu? On meinaa.. TUJUA davaraa! Hik!

Naiset katsoivat Ridgeä säälivästi.

Ridge tajusi, että eihän näillä repliikeillä ketään saisi sänkyyn, tai edes iltaa istumaan! Hänhän oli kuin mikäkin namusetä, tarjoamassa alkoholia nuorikoille heti kättelyssä. Ridgeä nolotti. Ehkä olisikin vaan paras häipyä, jättää koko ilta unohduksiin ja saammua sohvalle peittelemättä.

Kimberly: Tota... Me ei oikein taideta sittenkään jäädä. *katsoo ahdistuneena Amberiin*

Amber: Joo, ei me voidakaan. Tuli yks juttu. Pitää varmaan mennä.

Ridge kauhistui, näin pian hän oli jo mokannut ja tytöt olivat lähdössä! Jos hän tästä vielä selviäisi, hän ei enää ikinä joisi... Ei, sitä ei Ridge voinut sentään luvata. Mutta koska mies ei ollut luovuttaja-sorttia, hän päätti pelata viimeisen korttinsa: jättää iskuyritykset ja siirtyä kuuntelijan rooliin.

Ridge. Joo, mä dajuan. Tää baiggahan ei oo shobivaa dei..teidänlaisille kukkashille, ju nou. Mishdä shanoiddegaan että muutitte dä.. tänne?

Kimber: Ööh.. orpokodista.

Ridge puuskahti järkyttyneenä:

Ridge: Orbokodista!? Ou nou! Oleddekste tyttäret orboja?

Amber mulkaisi Kimberlyä vihaisesti.

Amber: Ei sun sitä pitänyt kertoa! Nyt meni viimeisetkin mahikset löytää kiva kundi.

Ridgen kävi sääliksi tyttöjä, hänhän oli vain halunnut innokkaasti sänkyseuraa, mutta nämä naiset olivat vasta aikuisen elämänsä alussa ja jo nyt näin pohjalla: ei vanhempia antamassa elämänohjeita ja rahaa viikonloppubileisiin, tai ylipäätään ketään pitämässä kuria. Ei kotiinpaluun riemua, kermaisia eggnogeja jouluaattona.. Ridgen isällinen vaisto huusi vääryttä ja sai peruskänninkin haihtumaan. Puuroisuus katosi ja Ridge tiesi äkkiä täsmälleen mitä tekisi seuraavaksi.

Ridge: Kuulkaas neidit, taidettiin lähteä liikkeelle nyt väärällä jalalla näissä esittelyissä. Aloitan uudelleen: meitsi on Ridge Forrester, Kalifornian kuuluisin muotimoguli, nouseva laulajatähti ja lisäksi sydämen salojen tulkitsija. Ja meikäläisestä näyttää, että te orvokit kaipaisitte vähän uutta tuulahdusta elämäänne, eikös?

Amberin ja Kimberlyn silmiin syttyi kimallus.

Amber: Sanoitko Forrester?

Kimberly: SE Forrester??

Tytöt katsoivat toisiaan yllättyneinä.

Ridge: Näin on näppylät! Ja meitsi tässä ajatteli, että voisin viedä teidät ensin vähän kiertoajelulle, näyttää meitsin pleissin ja vaikka kutsua teidät johonkin illanistujaisiinkin. *väläyttää hurmaavan hymynsä*

Amber: Hei mut sehän muuttaa asian! Eihän meillä niin kiire, vai mitä Kimberly? Me voidaan lähtee mukaan vaikka heti!

Kimberly: Joo! Oothan sä rikas ukko vai mitä? Onks sulla luksus kämppä, uima-allas ja kaikkee coolia?

Amber: Kimberly!!

Ridgen sydäntä lämmitti että oli näin äkkiä löytänyt elämälleen uuden tarkoituksen - ehkä hänen kuuluikin löytää nämä orpotytöt ja tarjota heille siivu luksuselämää. Ridgellä - hyväsydäminen kun oli - riitti rakkautta jaettavaksi: oli se sitten isänrakkautta, aviomiehen rakkautta, tai mitä rakkautta kulloinkin kaivattiin.



Ridge ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi, mutta hän oli varma että tämä ilta sittenkin muuttaisi kaiken, niin Ridgen kuin noiden orpo-parkojenkin elämässä! Oli käynyt ennenkin niin että neito jos toinenkin oli muuttanut täysin Ridgen elämän suunnan - tämän täytyi pakostikin olla yksi niitä hetkiä. Ridgen rinta röyhistyi samalla kun kadoksissa ollut itsetunto palasi hyristen hänen suoniinsa. Känniä jota Ridge oli tullut hakemaan ei enää kaivattu.

Ridge: Tottakai neitoset, tulkaahan niin meitsi näyttää vähän teille meikäläisen luksuskämppää - ja voin lurauttaa vaikka ihan biisinkin! Sen nimi on Villi Ridge, olette ehkä kuulleetkin?

Hyväntuulisesti jutustellen Ridge tarjosi käsikynkkäänsä naisille, jotka lähtivät innosta hihkuen hänen mukaansa.