Alkuperäinen julkaisupvä: 23.9.2023
Tekijä: Suruni
Sanalla sanoen CJ Garrison oli eilisen teeren poikia. Siinä missä hänen ikätoverinsa Rick ”Eric Junior” Forrester oli isänsä nuorempi mallikappale suoraan painosta, oli CJ Garrison yhtä kaukana isänsä jalanjäljistä kuin ostoskeskuksen mehubaari viidakosta.
Koko pienen ikänsä oli CJ kyllä yrittänyt olla isälleen mieliksi ja esittää juuri sitä valioluokan jälkeläistä, jota isä oli toivonutkin, mutta eihän siitä mitään tullut. Mihin tahansa CJ ryhtyikin saadakseen isänsä ylpeäksi, oli lopputulos jotakin häpeän ja itseinhon loputtomassa kirjossa.
Varsinaisesti CJ ei ollut luuseri. Hänellä oli paljon tyttöystäviä, mutta ei yhtä tyttöystävää. Naiset tuntuivat pitävän hänestä ja viihtyvän hänen seurassaan hyvin, mutta eivät aivan samalla tavoin kuin hänen prinssimäisen isänsä seurassa.
Ja lauantai-iltana CJ istui yksin kotona omassa huoneessaan herkkuvuoren ympäröimänä, vanhoja VHS-nauhoja vieläkin vanhemmasta telkkarista katsoen, sillä milloinpa hänellä menoa olisi ollut. Edes kaukaisesti mitään treffien tapaista. Taisi CJ kuitenkin olla luuseriainesta, niin hän ainakin itse tuumasi mieli mustana.
No, olihan hän sentään kerran kokeillut deittisovelluksen käyttämistä, mutta siitä seuranneet treffit olivat olleet niin surkeat, ettei CJ ollut uskaltanut yrittää toiste.
Ennen treffejä CJ oli omasta mielestään valmistautunut hyvin ja lukenut vuoden -98 Cosmosta, että ”naiset pitävät miehistä, jotka tekevät suoran aloitteen”. Eivätpä olleet pitäneet!
Hän käytti tavattomasti aikaa yrittäessään keksiä mikseivät tytöt pitäneet hänestä sillä tavoin, ettei hän koskaan pysähtynyt miettimään pitikö hän itse tytöistä sillä tavoin. Tai ensinkään millään tavoin.
Toki CJ oli pistäytynyt naimapuuhissa Amberin kanssa, mutta toisaalta, kukapa ei olisi? Sekään kokemus ei ollut tehnyt nuorta miestä sen onnellisemmaksi tai saanut häntä tuntemaan itseään vähemmän yksinäiseksi.
Kun hän sitten siinä lojui, surkutteli itseään ja silmäili Ilta-Hannua, hänen silmiinsä osui juttu, joka käsitteli uuden queer-baarin ”Q”:n avajaisia. Avajaiset oli järjestetty viikko sitten ja monta pintajulkkista oli saapunut paikalle osoittamaan solidaarisuuttaan sopivan mediahuomion toivossa. Kuvissa oli jopa Thorne Forrester, joka poseerasi viehkeästi baarin piukeisiin asuihin pukeutuneiden miestarjoilijoiden välissä.
CJ jäi tuijottamaan kuvaa pitkäksi aikaa käsittämättä itsekään miksi.
Ja lopulta kuin transsissa hän nousi, kaivoi kaappinsa perältä vanhat vaatteet, jotka oli vitsillä ostanut erästä vappujuhlaa varten ja puki ne päällensä.
Ja kun kuu nousi iltataivaalle, outo ennen kokematon värinä nousi syvältä CJ:n sisältä.
CJ hiippaili huoneestaan ohi olohuoneen, jossa hänen äitinsä Sally Spectra vietti iltaansa.
”Tota moikka mutsi, meitsi lähtee vähän käymään ulkona.” CJ huikkasi epävarmasti.
Onneksi äiti ei edes kääntänyt päätään tv-ruudusta.
”Ai näin myöhäänkö? Meetkö kultsi taas ostamaan salaa lauantai-pussin lähikiskalta?”
”Eiku... Niinku...”
”Jos tarvitset rahaa niin ota mamin laukusta siitä keittiön pöydältä. Ja osta mamillekin lauantai-pussi, jooko kulta?”
”Eikä ku en mä oo menossa kiskalle! Kunhan käyn vaa ulkona. Tuun sitä paitsi varmaan melko pian takaisin. Tsaukki.”
Ja kun CJ sulki ulko-oven takanaan kiinni ja hengitti raikasta yöilmaa keuhkoihinsa, hän tunsi olevansa vapaampi kuin koskaan aiemmin elämässään.
”Kohti Quuta!” CJ kannusti itseään.
Saavuttuaan klubille CJ:n eteen avautui ihmeellinen, mieltä kutkuttava, maisema. CJ ei ollut varma mihin silmänsä tarkentaisi ensimmäisenä, sillä katsottavaa ja ihmeteltävää tuntui riittävän. Sinänsä baarissa oli vielä melko väljää tanssilattialla, mutta se johtui varhaisesta kellonajasta. Saapuivathan useimmat baariin vasta puolenyön jälkeen ja kello löi tuskin vielä puolta yhtätoista illalla. Aamuyöstä paikka mahtoi olla ääriään myöten sateenkaarikansaa.
Paikalle oli saapunut useita kohublogeista tuttuja julkkiksia, kuten KKK ja Blake ”Face off&on” von Bagelströssel, jotka tuntuivat viihtyvän keskenään juomia kumoten.
Huomasipa CJ myös erään kansainvälistä uraa tehneen taitoluistelijan, joka ei Ilta-Hannuun antamiensa haastattelujen mukaan riisunut koskaan luistimia jaloistaan ja nyt CJ saattoi itse todeta tuon hullunkurisen seikan paikkansapitävyyden! Q:ssa toden totta näytti jokainen saavan olla juuri sellainen kuin halusi.
Myös paikan sisustus ihastutti ja ihmetytti CJ:tä: tanssijatyttöjä riippui keinuissa ihmismassan yläpuolella ja jopa DJ soitti musiikkiansa ison linnan suojista. Sisustuselementit sekä sotivat toisiaan vastaan että muodostivat yhdessä mielenkiintoisen ihmemaaviidakon.
Ja kappas, sieltähän vastaan tulivat CJ:n parhaat tyttökaverit Hope A. Ja Goldie.
”Voihan perse!” ehti CJ ajatella, muttei voinut enää olla näkevinään.
”Oho, CJ, moi! Mites sä täällä, tai siis, ethän sä yleensä käy tälläsis baareissa...” Goldie Ihmetteli.
”Tai baareissa ylipäätänsä” bestis Hope A. Lisäsi kuin kaikuna.
”Joo tota en mä oliskaa muuten mut yks kaveri twiittas, tai siis äksäs, tästä ni aattelin tulla tsekkaa... Mut mä varmaa lähen himaan ihan kohta.” CJ soperteli.
”Ai kuka kaveri?” Goldie halusi heti tietää.
”Tota... se... Rick Forrester!” CJ katui heti sanojaan.
”Me luultiin, että sä inhoot Rickiä!” Hope A. Ihmetteli.
”No joo, siis kyl mä, mut me ollaan toisaalta tuttuja jo lapsuudesta. Seuraan sen äksää ihan niiku vitsinä.” CJ satuili itseään syvempään kuoppaan.
”Sul on sit vähän eri tyylikin kuin yleensä” Goldie tuijotti CJ:n asuvalintaa kummissaan.
”No... kunhan vaan kokeilin...”
”Vitsillä vai?” Goldie naljaili.
”Jotain sellaista.” CJ olisi voinut vajota maan alle jos se olisi vain suinkin ollut mahdollista.
”Mut oikeestaa mä olin jo lähdössä. Viettäkää hauska ilta, tytöt!”
CJ käänsi kavereillensa selkänsä ja kirosi itseään hiljaa mielessään. Hän saisi takuulla kuulla tästä maanantaina!
”Tosi outoa” Hope A. Ihmetteli.
”Joo, ei yhtään CJ:n tapaista.” Goldie yhtyi ihmettelyyn.
”Oisko pitänyt pyytää sitä jäämään meidän seuraan?” Hope A. Tuumasi.
”Näkihän sen, ettei se viihtynyt täällä. Varmaan piti meitä ihan outona kun tultiin tälläseen paikkaan bailaamaan.” Goldie sanoi.
”Luuletsä, et... eihän se vaan hoksannu mitään?” Hope A. kauhisteli.
”Ei kai se... Ei ainakaa vaikuttanut siltä.” Goldie vastasi.
”Hyvä. Ku en mä tiiä halusiko se enää olla meidän kaveri jos se sais tietää, että me oltiin täällä yhdessä. Siis että me OLLAAN yhdessä.”
”Pakko meidän on joskus sille kertoa.” Goldie harmitteli.
”Joo, mutta ei vielä. CJ on NIIN superhetero. Ei se varmaan ymmärtäis.” Hope A. sanoi.
”Mut tulisko superhetero gayclubille?” Goldie ihmetteli.
”Voihan perse voihan perse voihan perse!” CJ toisteli mielessään. Niin lupaavasti alkanut clubi-ilta oli tussahtanut perseelleen jo ennen ensimmäistä drinkkiä. Kuivin suin CJ ei aikonut kotiin luikkia, pakko oli käydä huitasemassa huiviin edes yksi drinksu tai kotona vituttaisi vielä enemmän kuin nyt.
Mutta pitkälle ei CJ ehtinyt kun seuraava kohtaaminen keskeytti hänen matkansa. Kaksi iäkkäämpää miestä alkoi jututtaa CJ:tä.
”Kappas, tuoretta lihaa! Taidat olla uusi täällä vai?” Vaaleanpunaiseen smokin takkiin pukeutunut meni suoraan asiaan.
”Eikö tää koko clubi oo uusi täällä?” CJ ihmetteli.
”Onhan tää ollut auki jo viikon! Se on ikuisuus homon ajanlaskussa!” toinen miehistä heitti.
”Tota, olin menossa tonne baaritiskille...” CJ yritti päästä pois kiusallisesta tilanteesta.
”Mutta sinnehän mekin oltiin! Tuu poika messiin ni me tarjotaan Tompan kanssa sulle drinksut.”
”Ei teidän tosiaan tarvitse...”
”Eiku ilman muuta! Me ollaan vähän niiku virallinen tervetulokomitea gaypiireissä tässä kaupungissa. Kaikki uudet kulkee mun ja Tompan kautta ensin.” Smokkitakki iski silmää ja hipaisi CJ:n niskaa ikään kuin vahingossa.
Äkkinäinen näin suora lähentely sai CJ:n tuntemaan olonsa epämukavaksi, eikä hän pitänyt tavasta jolla molemmat miehet lääppivät häntä lupaa kysymättä.
”Tiiätsä sen vanhan kesäkumibiisin, jossa lauletaan näytä sun rusketusraidat, piirrä ne kartalle...” toinen miehistä hihitteli ja hiveli kädellään pitkin CJ:n selkää.
”Ei tää voi sitä muistaa, tää on niin nuori!” smokkitakki naurahti.
”Totta!” toinen oli samaa mieltä ”mut kyl sä silti voit näyttää meille sun rusketusraidat, eks vaan? Tai sun bikinivahaukset... Nam!”
CJ:llä alkoi olla melkoisen tukala olo, mutta miehet olivat haarukoineet hänet väliinsä, eikä pakotietä tuntunut olevan.
”Ai täällähän sä oletkin, kultsi! Mä jo aloin ettii sua, mennääks?” Yhtäkkiä väkijoukosta työntyi vaalea mies, joka tarttui CJ:tä käsikynkästä.
CJ tuijotti miestä kykenemättä vastaamaan kunnes pian tajusi, että mieshän oli Thorne Forrester!
”Tuota, juu.” CJ sai soperrettua ja jätti tungettelevat karhumiehet taakseen tyhjin käsin.
Kun CJ ja Thorne olivat syrjemmällä, Thorne irrotti otteensa CJ:stä ja hymyili tälle ystävällisesti. CJ:n kämmeneen jäi lämmin, kihelmöivä tunne.
”Näytit vähän siltä, että apu oli tarpeen. Sori jos keskeytin jotain toivottavaa kontaktia.”
”Öh, ei todellakaan! Kiitti vaan kun autoit. Oon ekaa kertaa täällä.”
”Siltä näytitkin. Tomppa ja Pertsa saalistavat aina uudet tyypit täältä. Mutta ei kannata ottaa sitä henkilökohtaisesti, ihan vaarattomia kavereita ne ovat. Turhan päällekäyviä vain.” Thorne naurahti.
CJ:n olo helpottui heti. Thornen seurassa oli mukava olla. CJ yritti muistella, milloin viimeeksi oli nähnyt miehen, mutta siitä mahtoi olla useampi vuosi. Ehkä se oli Rickin ja Amberin toisissa häissä? Tai valojen uusimisseremoniassa, kuten Stephanie Forrester oli tahtonut ylpeänä ilmoittaa. Tuskin Thorne oli edes huomannut CJ:n läsnäoloa silloin, hänellä tuntui olevan mielessään omat murheensa perheensä ja silloisen kulissipuolisonsa, Macyn, kanssa.
”Tota... Olen CJ. CJ Garrison.”
”Tiedän. Olemme tavanneet aiemminkin. Thorne, Thorne Forrester.” Ja taas mies väläytti sen lempeän hymynsä ja CJ:n kurkkua alkoi kuivata pahasti.
Yleensä tälläisiin paikkoihin ei kannata tulla yksin, CJ.” Thorne opasti.
”Taidan muistaa sen ensi kerralla.” CJ hymähti.
”Tarjoanko drinkin? Näytät siltä, että se voisi olla tarpeen.” Thorne kysyi.
”Ai näytänkö? No, kiitti.”
Miehet pääsivät baaritiskille ja tilasivat juomat. Musiikki oli kovalla ja juttelu oli vaikeaa, mutta CJ katseli vaivihkaa Thornen kasvoja ja noita hauskan muotoisia kulmakarvoja, jotka kaartuivat niin täydellisesti miehen silmien yläpuolella. Ja ne silmät! Miten kellään saattoi olla niin vihreät silmät!
CJ ei enää edes miettinyt ystäviään tai sitä, mitä he mahtaisivat ajatella, jos nyt näkisivät hänet notkumassa baaritiskillä julkihomon miehen kanssa. Oikeastaan CJ vähän toivoi, että joku olisikin nähnyt sen.
Koska baarin kovaääninen äänimaisema teki keskustelun hankalaksi, miehet lähinnä nyökkäilivät toisilleen musiikin tahdissa ja joivat omia juomiaan. CJ:llä ei silti ollut kiusallinen olo tai kiire karata paikalta. Aika hidastui ja CJ nautiskeli jokaisesta hetkestä.
Hänestä oli hauska katsella Thornea vaivihkaa aina kun kehtasi ja jos tämä sattui hymyilemään CJ:lle, hämmennyksen puna valahti hänen kasvoilleen. Mutta eihän pimeässä baarissa kukaan sitä huomaisi?
”Seuraavalla kerralla kun olet tulossa Kuuhun, niin tuut meidän kanssa, eks vaan? Mä annan sulle mun numeron, niin voit heittää viestillä vaikka.” Thorne keksi.
”Ai joo, voinhan mä! Tai siis... kenen teidän?” CJ ihmetteli.
”Niin siis mun ja Mylesin. Myles on täällä jossain... Mihin se nyt katosi? Mä ja Myles käydään täällä usein, melkein joka toinen ilta.”
Thorne hymyili taas, mutta nyt CJ:llä oli äkkiä outo ontto olo.
Kuka ihmeen Myles ja miksi hän yhtäkkiä ilmestyi miesten väliseen keskusteluun? CJ ei ollut ehtinyt edes kunnolla iloita siitä, että oli saamaisillaan Thornen puhelinnumeron kun ilo oli jo lyöty maantasalle jonkun ihme Mylesin ilmestyttyä puheeseen.
Totta kai Thornella oli poikaystävä ja miksei olisi. Ja mitä se CJ:lle kuului, eiväthän he olleet edes ystäviä. CJ oli vain joku nuori tomppeli, joka ilmiselvästi tarvitsi pelastamista ja Thorne oli liian hyväsydäminen jättääkseen pojan uhrilahjaksi Tompan miehille. Oliko CJ edes osannut sanoa yhtään mielenkiintoista asiaa koko illan aikana? Eikö hän ollut vain nyökytellyt typerän näköisenä ja punastellut kun toinen oli vilkaissutkaan häneen. Typerä typerä CJ!
CJ puri hampaitaan yhteen niin että leukaperiin särki.
Thorne saattoi vaiteliaan CJ:n baarin ovelle ja huikkasi moikat tälle.
”Hei katso, melko upea kuutamo!” Thorne hymyili ja CJ oli taas sulaa vahaa.
Ehkä se oli se vahva drinkki joka sai CJ:n jalat niin huteriksi kotimatkalla, ehkä se oli tanssimisesta johtunut uupumus joka sai CJ:n sydämen tykyttämään vielä omassa vuoteessa maatessaan (tosin CJ ei edes ehtinyt tanssia baarissa). Uni ei millään voisi tulla tänä iltana silmään!
CJ pyöri levottomana vuoteessaan ja kävi mielessään läpi illan tapahtumia. Vuoroin hän oli epätoivon repimä, milloin hykertävän ilon täyttämä. Thornen ystävälliset kasvot ja lumoava hymy palasivat aina uudestaan CJ:n mieleen.
Koska CJ ei saanut unta, hän kaivoi läppärinsä esiin ja alkoi googletella Thorne Forresteria. Ilta-Hannun nettilehti tuntui olevan täynnä juorujen tasoisia pikkujuttuja Thornesta, jotka eivät liiemmin CJ:tä kiinnostaneet.
”Thorne, yksinäinen nojailija”
”Thorne, itsenäinen aikamiespoika”
”Thorne, taskulamppumies”
Ja niin edelleen.
”Voi Thorne, minkä minulle teit!” juttu Kalifornia24 -keskustelupalstalla olisi kiinnostanut CJ:tä, mutta keskustelu oli vuodelta 2007 eikä linkin takana löytynyt kuin rikkinäinen sivu.
Eräältä nahkaliivi-sivustolta tuntui löytyvän lisää Thorne-tietoutta:
”Kylpyhetki Testosteroni-Thornen kanssa” oli kokonainen haastattelu, jonka lukemiseen CJ käytti yönsä pikkutunnit.
Vaan kun lisää googlettamalla CJ näki otsikon jutusta ”Taasko yksi, jota thornettaa?” päätti mies lopettaa salamyhkäisen tonkimisensa.
Häntä alkoi nolottaa.
Eipä uni silti tullut aamun sarastaessakaan ja CJ:n oli pakko myöntää itselleen, että hän oli auttamattomasti ihastunut Thorneen, tuohon vielä hetki sitten tuntemattomaan mieheen, joka oli niin ritarillisesti pelastanut hänet baarissa. Mitä sitten, että heillä oli luultavasti yli parikymmentä vuotta ikäeroa? Aikuisia he silti olivat molemmat. Ja mitä sitten, vaikka Thornella oli joku mystinen Myles? Tai että CJ ei ollut tullut kaapista edes vanhemmilleen.
Äh, eihän siitä mitään tulisi!
CJ halusi haudata kasvonsa syvälle tyynyyn ja huutaa turhautumisensa pois itsestään, muttei kyennyt edes siihen. Kuu ei paistanut enää taivaalla, mutta erään miehen bikinirajaus kiinnosti ihan helvetin paljon.
Mistä thornetus-rohdot CJ:lle?
---------
Tämän kaunarijakson sponsoroi (jostain syystä):
Eikä, mikä aloituskuva!! xD Pakko heti alkuun kommentoida, että mahtavaa että teit vihdoin CJ:stä tarinan, tämä alkaa heti mielenkiintoisesti, ja hienoilla lavastuksilla olet sisustanut CJ:n huoneen! :D Kivaa että CJ:n kohtaus Lady Leilan kanssa oli myös tässä tarinassa mukana, CJ:n näkökulmasta. Upeita kuvia, ja hienoja yksityiskohtia riittää tässä jutussa! Olet editoinut kuvat, ilmeet ja tunnelmat todella hyvin! Myös juoni on todella hyvä ja mielenkiintoinen, tähän juttuun uppoutuu ihan täysillä!
VastaaPoista"Toki CJ oli pistäytynyt naimapuuhissa Amberin kanssa, mutta toisaalta, kukapa ei olisi?" Heh heh! xD Tämä Kaunari-parodia niin niin hulvatonta, sai kyllä naureskella taas monelle kohdalle! Ja tuossa "hyi hemmetti" kuvassa CJ:n ilme on kyllä todella samanlainen kuin tuon aidon kaverin.
Aivan huikea tuo Q-clubi!! Olet todella käyttänyt aikaa ja vaivaa sisustuksiin, valaistuksiin ja pukuihin! :D Mahtavaa miten paljon nukkeja olet saanut tuonne ja aseteltua, tosi kivaa bongailla eri nukkeja ja asuja! CJ:n asustekin on juuri mainio! xD Tosi hauska nähdä myös tuttuja kuten "KKK ja Blake ”Face off&on” von Bagelströssel"! xD Tai tuo luistelija-nukke, olitpa hauskasti keksinyt sillekin tarinan! :D Tykkään baarin sisustuksista kovasti, miten kiva yksityiskohta esim tuo ponilinna DJ:n aitiona! Hyvin olet keksinyt käyttää kaikenlaista tässä.
Naureskelen noille tausta-hahmoille jotka halailee tuolla kännissä, ja noille Goldien ilmeille - melko väkinäinen hymy. xD Nuo Tomppa ja Pertsa on kyllä kans tosi hauskoja upeissa asuissaan, ja kuumottavan päällekäyviä, hyvä että Thorne tuli pelastamaan CJ:n tukalasta tilanteesta. CJ:n ihastus Thorneen on tässä tosi suloista ja jotenkin tosi samaistuttavaa. Tarina on koskettava ja kaunis, samalla kun se on hauska ja humoristinen. Todella ihana tarina! <3 Saat nukeista jotenkin hyvin eläviä ja uskottavia hahmoja, joiden elämää on kiinnostavaa seurata. Aina haluaisi tietää miten tarinat jatkuu! :D
Ja Tampax-mainos lopussa on kyllä tosi huvittava! xD