keskiviikko 10. toukokuuta 2023

Huppuhullu Brookea käsittelemässä

Alkuperäinen julkaisupvä: 13.11.2021
Tekijä: Suruni




Jotkut naiset ovat käsittelyä vailla. Yksi tällainen löyhämoraalinen nainen on nimeltä Brooke Logan. Hoitele hänet kostoksi rakkaan poikani Ridgen ja ex-mieheni Ericin viettelemisestä. Olen yrittänyt saada sen nartun hengiltä jo vuosien ajan.
 

Onnistuneen tapahtuman jälkeen käsittelymaksu siirretään tilillesi tuttuun tapaan.

 

Terveisin Stephanie Forrester

ps. Tuhoa tämä sähköposti luettuasi.

 

 

 

Kyseisen toivotun tapahtuman keskuspaikaksi päätyi tällä kertaa Pennilän poniklubista 1,5 kilometriä Rahkasammaleentietä lounaaseen sijaitseva Loukkalan siskosten hevostalli.



Olet varmasti kuullut siitä aiemminkin, ovathan Loukkalan kolmoset lähes maankuuluja paitsi ällistään, myös kauneudestaan.



Loukkalan talli ei suinkaan ollut kilpailija Pennilälle, sillä siskokset olivat erikoistuneet ratsastusterapiaan, jota tarjottiin kaupungin kermalle varsin makealla hintalapulla höystettynä. Loukkalan siskokset olivat sen verran tunnettua porukkaa lähitienoota kauempanakin, etteipä ollut harvinaista nähdä heidän tallillaan yhtä jos toistakin epätoivoista Kalifornian kotirouvaa ja setämiestä.

 

 

Kun siskosten isä oli kolme vuotta sitten jättänyt tallin nuorten naisten huomaan, oli velkoja ollut tallin kattoparruja myöten. Juuri kauppaopistosta valmistuneet kolmoset löivät viisaat ideansa yhteen ja nostivat moneen kertaan lainojen rasittaman hevostallin uuteen kukoistukseensa.

 

 

 

Vaikka moni puolituttu saattoi tuntea kateutta, olivat useimmat kuitenkin sitä mieltä, että Loukkalan nuori sukupolvi oli yhtä älykäs kuin kauniskin. Loukkolan kolmoset olivat kansan parissa yksinkertaisesti tunnettuja nimillä Sisko A, Sisko B ja Sisko C.

 

 

 

Koska Loukkolan tallilla hoidettiin nimenomaan mielenterveydeltään järkkyneitä ratsastusoppilaita, olivat tallin naiset tottuneet melko erikoisiinkin vieraisiin. Niinpä uusimmasta potilastulokkaasta juoruiltiin varsin vaisusti eräänä torstaiaamuna muiden askareiden lomassa.

 

 

”Kuulema sillä oli vähän erikoisia komplekseja... Sen avustaja silloin soitti ja varasi tän kokeiluajan ja kertoi siinä sivussa, että tällä asiakkaalla on tiettyjä erikoisia taipumuksia mitä tulee päähineisiin. Ei se kertonu sen tarkemmin, muuta ku et se liittyi johonkin lapsuuden Eemeli-traumaan.” yksi Loukkolan kolmosista kalkatti siskolleen. ”Mutta ratsastajana se on jo vanha konkari, ettei sentään tarvitse perusteista aloittaa.”

 

 

 

”No sitten B saa vetää sen kokeilutunnin. Se on hyvä käsittelemään kaikkia kompleksitapauksia.” sisko vastasi tuumaillen.


”Joo mä jo sanoin siitä B:lle. Se laittaa meidän luottotammaa just kuntoon.”





Samaan aikaan läheisessä puskassa kyykisteli tuskainen mies.

 



Charles ”Huputtaja” Petäjä oli saanut uransa aikana sen verran monta iskua päähänsä, ettei miehen muisti ollut enää entisensä. Hän oli aikonut jäädä eläkkeelle jo lukuisia kertoja, mutta kuten niin usein tälläisissa tapauksissa kävi, hänet aina onnistuttiin houkuttelemaan vielä ”viimeiselle keikalle”.

 

 

 

Tällä kertaa kohteena oli joku seurapiirirouva, jonka Charles tiesi vain koodinimeltä ”Brooke”. Tilauksen sisältämässä sähköpostissa oli kyllä ollut naikkosen kuva liitetiedostona, mutta Charles ei millään ollut saanut tiedostoa auki. No, eipä hätää, Charles ajatteli. Viesti oli sisältänyt myös varsin tarkan sanallisen kuvauksen rouvan ulkonäöstä. Harmi vain, ettei Huputtaja Petäjä muistanut litanniasta muuta kuin sen, että Brooke oli vaaleaverikkö ja iältään jotakin 25-55 ikävuoden väliltä.

 

 

 

Sähköpostissa oli mainittu rouva Brooken käyvän usein ratsastamassa suosikkitallillaan. Niinpä Petäjä oli seurannut google mapsista saamiaan reittiohjeita paikalle ja päättänyt kykkiä kytiksellä tallin lähettyvillä kunnes kohde ilmaantuisi, lähtisi metsäratsastukselle eikä koskaan palaisi, kiitos Huputtajan.

 

 

Petäjän suunnitelmiin tuli vain monta kuoppaa kerralla, kun hän huomasi tallin pihamaalla käyskentelevän useammankin naisihmisen, joka sopi kohteen kuvaukseen. Niinpä ei auttanut muu kuin lähteä empiirisen tutkimuksen pariin.


”Oho, kato tuolta se kello puoli yhdentoista asiakas sitten saapastelee.” suhahti sisarus C siskolle A.



Molemmat ottivat asiakaspalveluilmeensä kasvoilleen ja tervehtivät puskasta pölähtänyttä Petäjää.

 

 

 

”Tuota öh” Huputtaja änkytti hämillään saamastaan huomiosta, aivan kuin naiset olisivat osanneet odottaa häntä? ”Brooke?” Huppumies kysyi.

 

 

 

Sisarukset katsoivat toisiinsa ja hymyilivät sitten Huputtajalle.



”Etsitte siskoamme. Hän on tuolla.” naiset osoittivat kauemmas permannolle.

 

 

 

Huputtaja näki kolmannen vaaleaverikön taluttamassa okaan keltaista hevosta tielle päin ja päätti toimia. Keikka oli kussut jo alusta asti, mutta Huputtaja hoitaisi sen tavalla tai toisella kunnialla loppuun!

 

 

 

”Brooke?” Petäjä äänsi jälleen soinnittomasti.



Kolmas vaalea nainen hymyili ystävällisesti ja nyökkäsi. ”Brooke onkin jo odottanut sinua. Osaat kuulema käsitellä tammoja ennestään?”

 

 

 

Huputtaja hämmentyi jälleen hetkeksi ja ennen kuin ehti sanoa tai reagoida mihinkään, hevosta taluttanut nainen jatkoi: ”Hyppää vain selkään kun olet valmis. Brooke on tosi lempeä tyttö. Teistä tulee varmasti hyvät ystävät.”

 

 


Huputtaja Petäjä jäi seisomaan hölmistyneenä ja vaalea nainen alkoi auttaa häntä hevosen selkään.


”Hii-op!” nainen puuskaisi ja tarttui Petäjää kainaloiden alta.

 

 

 

”Hetkinen vain!” Petäjä huusi riuhtaisten irti itsensä naisen napakasta otteesta. ”Etsin Brookea? Sehän olet sinä, vai?”

 

 

 

Nainen tuijotti miestä aluksi ihmeissään, sitten naurahti lempeästi. ”Brooke on meidän paras terapiatamma. Tämä tässä näin.” nainen taputti kullanhohteista pollea. ”Ei tarvitse yhtään jännittää. Voin kyllä taluttaa teitä aluksi niin pääsette rauhassa tutustumaan toisiinne.”

 

 

 

Sitten yhdellä nopealla liikkeellä nainen auttoi Petäjän hevosen selkään ennen kuin mies ehti hölmistykseltään reagoida mihinkään.

 

 

 

Hevosen lämpimät kyljet ja tasaisena hyrisevä liike vähitellen rauhoitti Charles ”Huputtaja” Petäjän tavalla, jolla kukaan tamma hänen allaan ei koskaan ollut häntä rauhoittanut.

 

 

 

Hetkeä myöhemmin tallille asteli napakoin askelin Rouva von Bagelströssel palvelua vaatien.



”Missä terapiaratsuni on? Tuntini piti alkaa jo viisitoista minuuttia sitten, mutta tänne tallille on niin hemputin hankala löytää, että kuskini ajoi harhaan kolmesti!” ylhäisörouva kimitti.

 

 

 

”Hyvä rouva, kuinka voin oikein auttaa?” Sisko C ihmetteli. ”Voimme kyllä varata teille terapiaratsastustunnin, mutta tällä hetkellä listamme ovat täynnä. Suosittelen soittamaan etukäteen-”

 

 

 

”Senkin imbesilli! Avustajani soitti etukäteen tänne!” von Bagelströssel vauhkoontui. ”Tarvitsen välittömästi puhdasverisen arabialaisen alleni! Syvään juurtunut trauma poikani Blaken päänahansiirto-operaation vuoksi nousee taas pintaan ja tarvitsen reipasta yläluokkaista liikuntaa kanavoidakseni suruni!”

 

 

 

”Ettei tää vaan ois se Eemeli-tapaus...” Sisko A kuiskasi sisarelleen.



”No kuka hitto se aiempi huppuhullu sitten oli?” C suhahti takaisin.

 

 

 


Pitkiä hämmentyneitä katseita vaihdettiin kolmikon kesken.



Vain hevosen odottava hörähdys leikkasi vaivaantunutta hiljaisuutta Loukkalan hevostallin pihalla.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti