Vaatteeton urosfiguuri verhon takana

Alkuperäinen julkaisupäivä: 17.10.2021
Tekijä: Compiih

Kai Kei Kari, kavereiden kesken KKK, oli jo pitkään halunnut elämäänsä muutosta. Kalsareista päätellen vuosimallia -68 olevalla miehellä oli jalan mittainen ongelma.



Vaikka Kai ei ollut mitään sukua kuuluisalle Kenille, hänestä oli jo pitkään käytetty turuilla ja toreilla nimeä Ken Jalkapuoli. Lähes identtinen yhdennäköisyys Ken Mattelin kanssa oli ainoastaan sattumaa, mutta oli silti ruokkinut kaupungin asukkaita keksimään vammautuneelle kaksoisolennolle lisänimiä. Jalkapuoleksi, kalmojalaksi, rammaksi tai yksijalkaiseksi nimittely ei toden totta imarrellut, eikä vitsiäkään jalan puuttumisesta jaksanut enää vääntää jokaisen ohikulkijan kanssa. Kain mitta oli tullut täyteen ja mies oli päättänyt, että se ainainen hekottelu selän takana saisi vihdoin loppua.



Kai Kei Kari ei ollut suinkaan aina ollut raajarikko, mutta suvussa kulkeva nivusvika oli saanut jalan katkeamaan niin pahasti, ettei sitä pystynyt enää kiinnittämään takaisin. Kai oli yrittänyt alkuun peitellä vammautumistaan laahaamalla irronnutta raajaa housunlahkeessa mukana, mutta irtojalka oli alkanut pikkuhiljaa pilaantua ja haista, joten se oli ollut pakko heittää roskiin.



"Ei nimi miestä pahenna!" oli Kai urhoollisesti hokenut itselleen, jopa siihen asti kun Ken Jalkapuoli-nimi oli muuttunut lähes viralliseksi. Mutta saattoi se nimi sittenkin pahentaa, oli Kain ollut pakko lopulta myöntää. Esimerkiksi Kela ei enää ollut hyväksynyt hänen kuvallista henkilöllisyystodistustaan, koska siinä luki Kai eikä suinkaan Ken. Sitä soppaa selvitellessä oli pitänyt blanketteja rustata ihan urakalla.



Kain kotiakaupunkiin oli hiljattain avattu vaikeasti vammautuneille suunnattu pop-up proteesikauppa Second Hands. Puljun mieleenpainuva lehtimainoslause IltaHannussa: "Tuntuuko sinusta siltä että on pakko nostaa kädet pystyyn - no nyt voit!" oli kummitellut Kain mielessä jo viikon. Lisäksi lehden mainoskuvat liikkeestä antoivat ymmärtää, että nopeasti kasaan kyhätyssä kaupassa oli kuitenkin aivan varteenotettava valikoima.



Second Hands voisi kenties tarjota kenties Kaille uuden elämän - tai ainakin uuden jalan.



Kun päätös jalkaproteesin hankkimisesta oli lopulta muodostunut Kain päässä, ei mies enää aikaillut. Hän astui putiikkiin hämmästelemään valikoimaa ja etsimään elämälleen uutta suuntaa.



Liikkeessä tosiaan oli valikoimaa joka lähtöön: jalkoja ja käsiä kaikissa sateenkaaren väreissä, silmiä, torsoja, siipiä, jopa päitä sekä kokonaisia vartaloita.



"Ohhoh!" Kai huokasi ääneen, sillä hän oli vaikuttunut. Vaikka seinät oli peitetty hätäisesti kankailla ja lattia oli ajan patinoima, niin yleisilmeen sijaan kauppa oli todellakin panostanut myyntituotteisiin.



Ja asiakkaitakin riitti. Ilmeisesti kaupungissa asusti invalideja tavanomaista kasvukeskusta enemmän, tai sitten puodin maine oli ehtinyt kiiriä laajalle.



Kai tunsi tyytyväisyyttä siitä ettei ollutkaan ainoa epätoivoinen raajan metsästäjä pitäjässä, vaan hänellähän oli kohtalotovereita pilvin pimein.



Mies pani merkille, että joillain tuntuivat proteesitarpeet olevan jopa akuutimpia kuin hänellä itsellään.



Kai äkkäsi pöydän jolle oli aseteltu rivi koipia. Hän harppoi muutamalla askeleella myyntipöydän luo.



Hetkinen.. Kai mutisi ja rypisti otsaansa.



Nämähän ovat kaikki lady fittiä! Mies tuumasi puoliääneen kulmakarvojaan kohotellen. Olisikohan mitään miehekkäämpää joka mätsäisi ihonväriin?

Kai antoi katseensa kiertää kaupassa mutta ei nähnyt missään toista jalkapöytää.



Kun verrokkeja ei näkynyt Kai päätti aloittaa sovituspuuhat löytämistään kintuista - olivathan ne ainakin melkein oikeaa kokoa, vaikkakin korkokenkä-mallia. Kai istahti pöydän viereen ja otti hyllystä useamman koiven lähempään tarkasteluun.



Kai ihaili säärien suloisia linjoja, proteesit olivat selvästi laatutyötä. Melkein kuin aitoja, Kai tuumasi.



Sitten mies äkkiä hoksasi, etteivät jalat olleetkaan puhtaita.



Niissä oli mustelmia, suonikohjuja ja likaa! Eihän Kai mitään 50-kymppisen eukon vanhoja rimppakinttuja ollut ostamassa, vaan valioyksilöitä, 1-laatua!



Myyjä sattui juuri sopivasti paikalle.

Kai: Anteeksi, mutta osa näistä jaloista näyttää jo hyvin käytetyiltä. Ovatko nämä varmasti uusia?

Myyjä: Ehdottomasti! Osa asiakkaistamme haluaa kaikin tavoin omaa raajaansa täydentävän parin, uudelta jäseneltä toivotaan katu-uskottavuutta. Siksi osassa malleja on otettu vapauksia maalata karujakin yksityiskohtia näkyviin. Tuotteemme ovat täysin priimakuntoisia ja käyttämättömiä, sen voin taata!

Myyjä hymyili ystävällisesti Kaille ja palasi sitten takaisin töihinsä. Kai huomasi vasta nyt että myös myyjä oli raajarikko, aivan kuten asiakkaatkin.



Kai jatkoi vielä hetken jalkojen kanssa puntarointia, kunnes totesi ettei täydellisesti yhteensopivaa väriä ja mallia löytyisi.



Mies päätti vain ottaa pinon sääriä kainaloon ja mennä sovituskoppiin testaamaan.



Koppi oli hieman ahdas ja selvästi yhtä kiireellä kasattu kuin koko kauppa. Myös peilin puuttuminen sovituskopista oli epätavallista - mutta varmasti jotain mielikuvaa saisi jalkojen sopivuudesta ilman sitäkin, Kai aprikoi.



Kain kokovartalopuku osoittautui sovitukseen haastavaksi. Mies joutui nimittäin riisuutumaan aivan ilkosilleen testatakseen jalkoja.

Kai: No, irtoa nyt! Onpa tiukat lahkeet...

Mies puhisi ja puuskutti pienessä kopissa yrittäessään irtautua vaatteestaan sovitusta varten.



Vihdoin ja viimein Kai pääsi testaamaan kinttujen istuvuutta. Vaikkei ihonväri, malli tai edes pituus ollut aivan samaa entisen kanssa, niin seisominen kahdella jalalla pitkästä aikaa herätti Kaissa sanoinkuvaamatonta riemua.



Kai näki jo mielensä silmin kuinka katseet kääntyisivät kadulla - ei hänelle irvaillen vaan häntä ihaillen.



Kai Nice Legs... Kai Korkokenkä... Kai Kaunisjalka... Kai Kaksijalka? Mikä tahansa uusi "lempinimi" olisi vanhaa Jalkapuolta parempi.

Kai: Hei, tässä tulee muuttunut mies! Lähdetäänkös kaksin jaloin karkuteille - vai kaffelle?

Kai puheli itsekseen ja keräsi hieman tuntumaa pian muuttuvaan imagoonsa. Hän otti pari tanssiaskeltakin edestakaisin - miten upeaa uudella jalalla olisi panna koreasti!



Mutta sitten alkoi sovituskopin verhon taakse jo muodostua jonoa.

Margo: Kestäks vielä kauan? Tääl olis muitakin sovittajia..

Ivana: Kuka siel on? Sovittaaks se koko kaupan valikoimaa yhdellä kertaa?

Hikikarpalot valuivat pitkin Kain muovista tukkaa kun hän yritti päättää mikä koivista voisi sopia, ja hälinä kopin verhojen toisella puolella lisääntyi. Kai tuskaili myös mielessään kuinka kauan pukeutumisessa kestäisi, kun riisuminenkin oli ollut niin työlästä. Hän oli kuitenkin päättänyt löytää itselleen jalan eikä halunnut lähteä kotiin ilman sitä. Päätös oli tehtävä, mutta pian!

Kai: Odottakaa nyt hetki vielä neitokaiset! Pääsette ihan kohta!

Margo: Mitä! Sehän on mies!

Ivana: Eikä! Täällä naisten sovituskopissako!

Margo: Kuinka se kehtaa...

Ivana: Ehkä sillä on vain miehen ääni.

Caroline: *nyökyttelee kaulaansa*

Ivana: Ootas kun kurkkaan pikkuisen.

Margo: Etkä kurkkaa!!

Ivana: Kylläpäs, ihan pikkiriikkisen vain...

Ivana: SE ON ALASTI! ALASTON MIES!!

Margo: EIKÄ! Anna mäkin katson!

Kai: Hei leidit... *väkinäinen hymy* Mulla kestää ihan vaan hetki enää.

Ivana: Hih! Vaatteeton uros, ihan tuossa verhon takana. Onkohan se sinkku?

Margo: Voi olla, kysytään kun se tulee ulos!

Kai: Pitää pukea äkkiä... Nuo naiset eivät kohta pysy hamosissaan..

Ivana: Mä tiiraan ihan hetken vaan vielä...

Kotvasen kuluttua:

Kai: Huh, kylläpäs kesti, sori kun jouduitte odottamaan arvon neidit...

Margo: Kohteliaskin!!

Kai: Olikin korkokenkämalleja nämä kaikki sääret että piti... hetken aikaa sovitella. *puhelee vaivaantuneesti, mutta naiset eivät edes kuuntele*

 
Ivana: Oletko sinkku?

Caroline: . . .

Margo: Tai onks sulla niinku.. avoin suhde?

Kai huomasi vasta nyt katsoa liehittelijöitään, jotka tuntuivat tungeksivan melkein ihoon kiinni. Kädettömällä sinimekkoisella oli suorastaan nälkäinen katse silmissään.

Kai: Ai, miksi? No en tapaile ketään juuri nyt mutta...

Margo: Ooo! Kohtelias ja sinkku! Mennääkö kahville?

Ivana: Tai mennään mieluummin meille...

Kai: Älkää nyt käsittäkö väärin.. mutta kun mulla ei tää miehinen vetovoima katsos vedä naisiinpäin. Ymmärrätkös.

Kai: Niin ei siitä mitään tule. Mutta oli mukavaa tavata neidot, hyvää päivän jatkoa!

Kai työntyi pettyneiden naisten ohi kassaa kohti.

Margo: Äsh!! Se oli tietysti homo!

Ivana: Höh! Miks se shoppaili täällä naisten osastolla anyway.

Caroline: . . .

Kai asteli myyntitiskille rinta rottingilla. Mies oli löytänyt uuden jalan, hän pääsisi vihdoin Jakapuolen nimestään.



Uusi jalka ei ehkä ollut aivan täydellinen, mutta huomattavasti tyhjää lahjetta parempi.



Myyjä pakkaili jalan kestokassiin ja ojensi sen Kaille päivänjatkoja toivotellen.



Kai hykerteli ja mietti jo kuinka käyttäisi illan: Hän sovittaisi huolella ja hartaudella uutta jalkaa kaikkien vaatteidensa kanssa, kunnes löytäisi siihen yhteyden. Uusi jalka oli kuin uusi elämänkumppani, täytyi käyttää rutkasti aikaa tutustumiseen, ostaa lahjoja ja jutella mukavia!

Unohtamatta Kenkiä! Niitä hän pääsisi hankkimaan välittömästi. Kai hymyili leveästi valkaistut hampaat säihkyen.

Kai: Tässä tulee uusi mies: Kai Femme Foot!