Alkuperäinen julkaisupäivä: 2.9.2021
Tekijä: Compiih
Clarke Garrison nautti joka aamu kylmän aamukahvin seurana (sillä sanotaanhan että kylmä kahvi kaunistaa!) aina hetken peilikuvansa ihailusta. Se kuului hänen tarkkoihin päivittäisiin aamurutiineihinsa, jotka hän oli kirjannut ylös tähän tapaan:
Herätys ja kylmä suihku
Pue jotain tyylikästä
Kylmä kahvi
Silmäys peiliin
Valmis!
"Hei beibe, lähtisitkö illalla muutamalle yhdelle? Ei, mennään mieluummin suoraan mun luo."
Garrison yritti aamuisin hurmata itseään, ja välillä hän siinä
onnistuikin. Clarke nautti peilikuvaltaan saamastaan huomista - ja
miksipä ei nauttisi? Olihan hän mitä komeimman näköinen, sinkku, ja varsin
tyylitietoinen komistus jota kelpasi katsella.
Rautaisen Pepsodent-hymyn takana piili kuitenkin huolia: Löydänkö
koskaan sitä oikeaa, jäänkö sittenkin lapsettomaksi poikamieheksi,
pitäisikö ottaa hammasvalkaisu vielä tässä kuussa, olenko kaikesta
huolimatta homo? 
Garrison painoi huolet niin syvälle kuin kykeni ja
yritti tavoitella rentoa ulkoista olemusta. Mitäpä tästä elämästä
murehtimalla tulisi, hän yritti vakuuttaa itselleen. Clarkella oli
hyvä ura pukusuunnittelijana, hyvä vaatemaku ja hyvä pelisilmä.
Oikeastaan hänellä oli asiat todella mainiosti. Häneltä puuttui vain
hyvä vaimoehdokas - hänen tulevan lapsensa äiti. 
Garrison oli kyllä onnistunut iskemään naisia elämänsä aikana,
useitakin. Mutta aina kun Clarke yritti varovaisesti kertoa
isyyshaaveistaan, tuo potentiaalinen äitiehdokas katosi nopeasti
kuvioista. Miksi? Clarkellahan oli mitä mainioimmat geenit! Lisäksi hän
piti huolta ulkonäöstään, sekä teki tuottoisaa uraa. Ei kukaan nainen
voisi pitää häntä huonona vaihtoehtona. Ei, naisten pitäisi pikemminkin
kilpailla hänen siittiöistään! 
Kilpailijoita ei kuitenkaan ollut kuulunut, eikä näkynyt. Clarken
sisäinen kello oli jo tikittämässä hieman huolestuttavaan sävyyn asian
suhteen, sillä ei hän halunnut olla mikään partasuu papparainen kun
hänen oma sukunsa jatke ottaisi ensiaskeleitaan. 
Itseensä mieltyneenä miehenä Clarke halusi siirtää hyvät geeninsä
(kauneutensa ja vahvan itsetuntonsa) myös tulevalle vesalleen. Hän ei
aikonut ottaa sitä riskiä, että lapsen äidillä oli piileviä hänen
lastaan "huonontavia" geenejä, kuten pälvikaljuus, psyykkinen
epätasapaino, purentavika, vihersokeus tai edes peräpukamat. Clarke oli
paras isä lapselleen jo nyt, eli pohti jo ennalta mitkä geenit taapero
saisi.
Clarken viimeisin viritelmä oli Margo. Hän oli käsistään invalidi,
mutta muuten aivan kelvollista treffiseuraa. Garrison oli ollut Margon
kanssa muutamilla treffeillä, mutta lopulta suhteestä oli jäänyt paha
maku suuhun. 
Parin romanttisen ravintolaillallisen sekä hempeiden petipuuhien
jälkeen nainen oli vihdoin paljastanut harventuneen kuontalonsa. Clarken
miehisyyden mitta suorastaan vetäytyi säikähdyksestä olemattomiin.
Garrison oli samassa hetkessä jättänyt naisen.
"Ei kädettömyys ole mikään ongelma, mutta hiuksettomuus - se on perinnöllistä!" Clarke oli äyskäissyt vastemielisyyden puuskassa, eikä Margo ollut (onneksi) soitellut enää.
Pari muutakin sinkkunaista kaupungissa oli kiinnittänyt hänen
huomionsa, esimerkiksi viekoitteleva brunetti Sheila, tai hempeä maalaiskaunotar Ivana. Mutta hänen työpsykologinsa tohtori Warwick oli
ehdottomasti kieltänyt häntä tutustumasta kumpaankaan. Sheila kuulemma
pulppusi vihaa kuin tulivuori ja oli mieleltään täysi psykopaatti,
Ivanan puolestaan sanottiin olevan vamppi. Sopimatonta äitimateriaalia
siis. Kaikki parhaat vaimoehdokkaat taisivatkin olla jo varattuja.
Clarke hautasi kaikki mietteensä ja epävarmuutensa tuttuun tapaan mielensä kellareihin, hymyili ja sulki asuntonsa oven.
Tämän ohjelman sinulle tarjosi:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti