Pallitempun suhinaa Insomniassa

Alkuperäinen julkaisupäivä: 26.6.2023
Tekijä: Compiih

Insomnia Cafe, monien unettomien kohtaamispaikka Kalifornian laitakaupungilla - sekä myös alku monille unettomille öille. Kuppila oli juuri sen verran fiini paikka, että se peittosi automatkustajien tavanomaiset suosikkipaikat kuten Shell ja ABC -huoltoasemat, mutta kuitenkin sen verran maanläheinen ettei sinne häitä tultu järjestämään...

Insomnia Cafe, lauantai klo 11:00 aamupäivällä

Skeletor ja Her-Manni istuivat kulmapöydässä ja ryystivät vahvaa sumppia. Skeletor valitti tapansa mukaan elämästä ja Her-Manni ei tapansa mukaan kuunnellut kuin sanan sieltä täältä.

Skeletor: Njäää-ä! Ja kaiken lisäksi, minusta ei KOSKAAN tullut Eternian valtiasta! Ei edes Alahärmän valtiasta! He-Man on suositumpi kuin minä, vaikka olen hänen esimiehensä! Voi vittulan väki että sapettaa!

Her-Manni: Noo... Jospas vaan otat toisen kaffen?

Skeletor: Äääh, mitä se auttaa? Elämä on kun rimpuilisi pahimmassa painajaisunessa, paitsi että se ei lopu! Milloin minulle on IKINÄ tapahtunut mitään hyvää? Ei siihen kahvi eikä viina auta!

Her-Manni taputti Skeletoria olalle toverillisesti.

Her-Manni: Joku ei näemmä ole hoitanut "aamuhannua" pitkään aikaan..  On huppu vähän kireällä...

Skeletor:  Jaa mulla vai?

Her-Manni: Eikös olisi rentouttavaa jos vähän ulkoiluttaisit pikku-veikkaa niin murheet unohtuu...

Skeletor: Härregud! Älä nyt noin kovaa kailota!

Skeletor: Vai pikku... kyllähän sinä tiedät, suosikki-pojuni, ettei se aivan pieni ole!

Her-Manni: Öö... no ei, minä vain... *menee hämilleen*

Skeletor: Kyllä tuo oli ihan hyvä yritys piristää minua, panopuuni, ja jossain toisessa tilanteessa "keihääni" olisi jo singahtanut ilosta pystyyn. Mutta tähän vuosikausien alennustilaani ei nyt auta lemmenmelskeet eikä isot hinkenbergit. Ehei.

Skeletor: Tähän auttaa vain kosto - itsekäs, ilkeä ja säälimätön kosto, odottamaton isku vyön alle niille, jotka pääkallonpaikalla istuvat (eli sinne missä minun olisi pitänyt kaikki nämä vuodet istua!!). Sellainen kosto joka jättää heidät täysin sanattomiksi.

Skeletor: Hih hih.. heh heh... Häh häh hää!

Her-Manni tuijotti Skeletoria vaivautuneena.

Skeletor: Njää, no mitä!?

Her-Manni: Sitä tässä vaan, että kenelle ajattelit sitä kostoa tällä kertaa? Muistathan miten viimeksi kävi...

Skeletor: Sappermentti!! Älä sinä sotke viimekertaa tähän, se oli aivan eri juttu!

Her-Manni tuijotteli vaisuna kahvimukiaan.

Skeletor: Ja tietysti niille retupelleille Forrestereille olen kostoa kyhäämässä, sinä suomuton imbesilli!! Heidän takiaan raadan niska limassa ja reidet rakoilla, mutta koska alaiseni ovat tuppikulleja idiootteja....

Skeletor: ...et tietenkään sinä, Namipalani ❤️

Skeletor:  ... niin en tule KOSKAAN ylenemään saatikka johtamaan paikkaa jos tämä meno jatkuu! Forresterien pallit saavat kyytiä, ja oikein liukkaasti sanon minä!!

Her-manni: Öö, millaista kyytiä? Ihanko meinasit käydä johtajaa puikottamassa että pääset ylenemään? ...Mulle tulee hitsin tylsää töissä sitten.

Skeletor: Hähhähhää! En, sininen simpauttajani, vaan aion pistää heidän pallinsa tutisemaan kauhusta! Saat sitäpaitsi auttaa, sillä ei kukaan oikea johtaja likaa käsiään vaan pistää uskolliset apurinsa töihin.

Her-Manni: Ei siinä ole mitään uutta...

Skeletor: Kuuntele nyt...

Skeletor suhisi Her-Mannin korvaan katalan kostosuunnilmansa. Her-Manni nyökytteli. Tämä tosiaan yllättäisi Forresterit täysin ja iskisi juuri silloin, kun he vähiten osasivat odottaa. Aivan kuten Skeletor oli halunnutkin.

Forrester Creations, johtajan toimisto, sunnuntai klo 02:12 yöllä

Yön pimeydessä sininen lihaksikas hahmo ähisi metallisaha käsissään Forrester Creationsin johtajan työhuoneessa, kirjaimellisesti penkin alla. Hiki virtasi mutta pian työ oli tehty. Eric saisi tuta koston aamulla.

Seuraavana aamuna Eric Forrester saapui työhuoneeseensa kuten niin usein, kahvikuppi kädessä ja puhelin kaiuttimella, puhuen ensimmäistä tulenpalavaa kriisipuhelua yhtiökumppaninsa ja samalla poikansa Rickin kanssa.

Eric: Ei ei EI tästä tehdä mitään insta-juttua! Hemmetti...

Rick: iskä.. mähän mietin meidän firman tulevaisuutta. Some-julkisuus on parasta julkisuutta niinku kaikelle.

Eric: Kuunteleppa nyt, Rick, sinun on aika miehistyä ja ottaa vastuuta, ei näitä firmoja ole ennenkään twitterissä pyöritetty.

Rick: just..

Eric: No niin, minä kerron miten tehdään....

Mutta pidemmälle Eric ei ehtinyt, sillä istahtaessaan Forrester Creationin suunnittelemalle ja valmistamalle johtajan pallilleen....

...koko tuoli keikahti kumoon niin äkkiä että seuraavassa hetkessä suuri johtaja makasi selällään huoneensa lattialla kahvit rinnuksillaan.

Eric: Saatanan saatana!!!

Ericin karjunta kuului aina alimpiin kerroksiin asti, joten mitä ilmeisimmin Eric ei ollut loukkaantunut vakavasti. Mutta hänen Forresterin itsetuntonsa oli saanut tuntuvan kolauksen. 

F-Security -osastolla osaston lähiesimies hykerteli varsin tyytyväisenä.

Skeletor: Aah.. Miten miellyttävä päivä!

Ridgen käsi jo romantiikkakunnossa!

Alkuperäinen julkaisupvä: 9.6.2023
Tekijä: Suruni

Peukalo, eli digitus primus, liikkuu muita sormia vastaan mikä mahdollistaa hienomekaanisen peukalo-etusormi-otteen (pinsetti ote). Ihmisen teknologisen ylivertaisuuden eläimiin verrattuna sanotaan liittyvän, aivojen lisäksi, tähän liikkeeseen.


Eleenä peukalon nostaminen pystyyn tarkoittaa monissa kulttuureissa asioiden olevan kunnossa tai kannustusta.

Ridge Forresterin tapauksessa peukalo oli tärkein kommunikoinnin väline niin hänen ja muun maailman välillä kuin oman olon ilmaisussakin.

 

 

Ja ennen kaikkea Ridgen peukku tiesi milloin naimahommiin oli ryhdyttävä mitä pikemmin!

 

 

Ridge oli siis jälleen kesäheilaa vailla (viimeisin avioliitto Taylorin kanssa oli päättynyt kahden viikon auvoisen avion jälkeen liiton mitätöintiin, sillä Ridge oli järkyttynyt kuullessaan, että Taylor ei ollutkaan neitsyt aviovuoteeseen astuttuaan. Mikä voi sivullisesta kuulostaa hieman erikoiselta, sillä olivathan Ridge ja Taylor olleet liitossa aiemminkin ja todellakin virallistaneet liittonsa kammarin puolella myös silloin)!

Ridge: ”Tämän uroksen pallit ovat kaikkea muuta kuin vaapperat!”

 

 

Ridge: ”Se olen minä- Ridge Forrester, ylävartalon tuulettaja. Ja sinä- tuleva kesävaimoni!”

 

 

Ridge: ”Haluaisitko hiplailla sukukalleuttani kotisohvallasi? No nyt voit! Soita heti: 0700 11 11 ja osallistut vaimoarvontaani!”

 

 

Ohjaaja: ”Selvä on, poikki! Purkkiin saatiin!”
 

Kuvaaja: ”Mörrrr. ”

 

 

Ridge: ”Tuntuu vaan vähän oudolta valita seuraavaa vaimoketta arvonnan avulla... Ties mikä pirttihirmu tai lukinsyömä akka sieltä putkahtaa.”


Ohjaaja: ”Älä huoli Ridge, tuottaja kyllä valitsee finaaliehdokkaat sopivan pärstäkertoimen perusteella. Se nyt vaan on tyhmä maksaa vaivaa, että ilmoitettaisiin suoraan rumat älkää vaivautuko! Katso tällä tavoin saadaan toivoa jaettua niille peräpitäjän iittaliinoillekin. Vaikka helvetin turhaa toivoa se onkin.”


Ridge: ”No pääasia, etten joudu jonkun tusinasussun siipaksi. Jotain tasoa tässä on sentään ylläpidettävä.”

 

 

Professori Niukki: ”Ridgen virallisena henkilääkärinä minyn on todelläkin pidettävä huolta, ettei asiakkaani joudu näimäpyyhiin sopimattoman naarassapienssin kanssa!”

 

 

Kuvaaja: ”Hä?”


Professori Niukki: ”Önkö työ epämääräinen ryskeä litku sökeritöntä vai sökerillistä? Asiakkaani läheisyydessä ei saisi olla-”

 

 

Kuvaaja: *nappaa nenästä ja vääntää*


Niukki: ”Wääää!”

 

 

Ohjaaja: ”Ilman muuta, Ridge, no worries. Tämä lähtee nyt editoijan pöydälle mitä pikimmiten ja Ilta-Hannun nettiteeveeseen pyörimään viikon päästä. Saat kuule heilapostia ennen heinäkuuta!”


Ridge: ”No hyvä, johan tässä alkaa ihan paikat nitistä kun ei käyttämään pääse. Perhana sentään, tämä vartalo on luotu lakanoissa kieriskelyyn eikä toimistossa ees taas tepasteluun.”

 

 

Ohjaaja: ”Kyllä kyllä, aivan niin. Me pidetään yhteyttä. Tsaukki Ridge!”

Ridge: ”Huh, kylläpä otti kunnon päälle! Tässähän nousee ihan hiki kainaloon kun joutuu vaimoväen eteen hommia painamaan. Paras sihauttaa ettei jano yllätä.”


Professori Niukki: ”Pyllö äläs ja heti! Tiedätkö miten älkköhööli väikyttää mieskyntöösi?”


Ridge: ”Hei Niukkis, älä oo niin tiukkis! Vois juoma tehdä hyvää sullekin välillä.”

 

 

Ridge: ”Kyllä ennen oli helpompaa. Ja hauskempaa. Olenkohan tullut vanhaksi?”


Professori Niukki: ”Minä mittaan sinyn verenpäineesi, Ridge. Ikäistäsi miestä uhkaa möni ärväämätön väärä, kyten sepelvaltimotäyti...”

 

 

Bridget: ”Moikka Ridge.”


Ridge: ”Niukki, letkut piiloon, tulee nuorikkoja paikalle!”

 

 

Bridget: ”Me ollaan menossa Evil-Lynin kanssa yksille tai parille, tuutsä maksumieheksi? Mul ei oo käteistä mukana eikä käsilaukkuu et voisin edes kantaa korttia.”


Ridge: ”Jaa mitä?”


Evil-Lyn: ”Hei Ridge. Herra Forrester.”

 

 

Ridge: ”Oho. Sinähän tuota... hei.”


Bridget: ”Ainii tehän tunnettekin entuudestaan. Evil-Lyn kertoi, että hän työskentelee nykyään alaisenasi. Panet kuulema hänet hikoilemaan oikein kunnolla.”


Ridge: ”Köh, tuota, no juu.”

 

 

Professori Niukki: ”Herra Förresterin virallisena henkilääkärinä minyn on tiedettävä tärkkään kyseisen fyysisen aktiviteetin kesto ja sen rasittavuus Ridgen-”


Ridge: ”No niin Niukki, alas painella. Tässä on nyt vähän tärkeämmät asiat käsillä.”

 

 

Evil-Lyn: ”Herra Forrester on kova pomo. Vai mitä, Ridge?”


Ridge: ”Noh, eihän minua turhaan kutsuta Kalifornian naimakenraaliksi.”


Ridgen nännit: *bling bling*

 

 

Bridget: ”Yääk! Kuka sua muka sellaseks kutsuu? Sun peilikuvas vai?”

Ridge: ”No, mikä jottei. Vaan kyllä se taisi olla mainittu jossain Ilta-Hannun juorupalstallakin...”


Bridget: ”Nii ehkä vuonna -91...”

 

 

Evil-Lyn: ”Ridge osaa aina olla niin hauska! Skeletor voisi toden totta ottaa sinusta mallia, monellakin tavalla. Se kivikankku on varmaan syntynyt jääpuikko perseessä...”


Professori Niukki: ”Ölen itseäsiässä tehnyt thesistä kyseisestä härvinäisestä synnyinviästä...”

 

 

Bridget: ”Joo mut mä haluun nyt lähtee bisselle! Johan täs ehtii nestehukka iskee ku te jäätte jaarittelemaan jotain aikuisten juttuja...”


Evil-Lyn: *tuijottaa tiiviisti Ridgen rintalihaksia ja ajattelee* Hillitse itsesi Evil-Lyn, pääset vielä silittämään tuota pinkeää rintaa... Miten se voi olla niin pinkeä? ”Tuota joo, lähdetään, ilman muuta! Ridge?”

 

 

Ridge: ”Noh, pakkohan sitä on myöntävästi vastata kun kaksi noin viehättävää kaunotarta kysyy seuralaisekseen. Johan tässä tulikin töitä huhkittua. Parempi ottaa vähän niin kuin varaslähtö viikonloppuun, että toipuu työputkesta.”


Bridget: ”Mut Ridge muista se lompakko!”


Ridge: ”Totta kai totta kai. Kyllä herrasmies naistensa viulut maksaa. Ja sitten jatkoille meitsin kämpälle?”

 

 

Kun naiset tarttuivat Ridgeä käsikynkästä näytti suviyö suloisimmat puolensa. Sillä hetkellä Ridgellä oli kaikki mitä hän osasi kaivata: laatulihaa shamppanjalla maustettuna. Ehkä tämä hetki ei olisi kuin yöttömän yön pituinen, mutta se oli tarpeeksi palauttamaan Ridgen uskon itseensä ja romantiikkakykyihinsä.

 

 

Eikä peukku ollut ikinä ollut yhtä terhakkaasti pystyssä kuin sinä kesäkuun iltana, joka tuntui jatkuvan vielä kauan valomerkin jälkeen.





Jälkihyömäytys:

 

 

 

Professori Niukki: ”Minä, Pröfessöri Niukki, västystän syyresti sitä edesvästyytöntä tapaa jolla prömillejuomia käytetään aikuisväestön keskyydessä. ”

 

 

 

”Västystän myös suuresti tämän täpäisten ”hyymöritärinöiden” jylkaisua paikoissa, joissa myös äläikäiset pääsevät niihin käsiksi ja voivät näin öllen öttää niistä mallia.”

 

”Minyllä on vain yksi äsiä sänöttävänä teille: hävetkää!”

 

 

”Tödistääkseni näiden prömillejyömien älä-ärvöisyyden, äiön nyt yhräytyä tieteen nimessä ja pöksäyttää yhden, lyyltävästi körkeästi kälöripitöisen, tehöjyömän ja jyödä sen. Näin öllen tödistän, että -”



*filmi katkeaa*

 

Ilta-Hannu pahoittelee mahdollisen mielipahan aiheuttamisesta huumorintajuttomille henkilöille.