Tekijä: Suruni
”Parasta asiakaspalvelussa on jatkuvasti uusien ihmisten tapaaminen!” Erica harjoitteli mielessään jo ties kuinka monenkymmenennen kerran. Hän oli yksi kolmesta finalistista ”Vuoden paikallinen yrittäjä” -kisassa ja voitto näytti kuta kuinkin yhtä varmalta kuin Aamu-Hannun ilmestyminen joka keskiviikko postiluukusta.
Mielessään Erica näki jo itsensä ”Optikko” -lehden kansikuvatyttönä.
Voitto toisi paitsi ilmaisen mainoskamppanjan, myös paljon medianäkyvyyttä ja se jos joku olisi Ericalle ja hänen optikkoliikkeelleen elintärkeää!
Erica oli perustanut ”Sivukatseen” vasta yhdeksäntoistavuotiaana, aikana jolloin kivijalkakaupat vielä kukoistivat ja asiakkaat olivat uskollisia samalle yritykselle vuodesta toiseen. Ei ollut helppo tulla nuorena tuntemattomana yksityisyrittäjänä vakiintuneiden kauppojen keskelle ja yrittää saada itselleen oma luotettava asiakaskuntansa. Mutta vähitellen, ja hiton kovalla työllä, Erican panostus oli tuottanut tulosta.
Mutta ajat olivat muuttuneet siitä kun vielä yhdeksäntoistavuotias Erica oli kiillotellut uunituoreen yrityksensä näyteikkunoita. Ei enää ollut olemassa sitä katukuvaa, jossa hän oli kasvanut ja jossa hän oli perustanut yrityksensä. Smithilä, tuo ikoninen vaateliike vielä ikonisimpine televisiomainoksineen hidastetusti kävelevistä malleista oli kaatunut ja kuopattu jo yli kymmenen vuotta sitten, joka kodin luottoliike Jaakkola oli mennyt menojaan ja jopa Erican kilpailijoina aikoinaan toimineet muut pienet optikkoliikkeet olivat kadonneet. Jäljellä olivat enää isot ketjut, joiden typerät, päähän liimautuvat mainossloganit saivat Erican irvistämään.
”Olisit käynyt Seckpaversillä!” ”Nessin -ilo silmälle!”
”Sivukatse -ja silmäsi huomataan!” Oli Erican mielestä paljon parempi mainoslause.
Vaikka varsinaiset kilpailijat olivat vähentyneet, oli kilpailu koventunut. Niinpä ei enää riittänyt, että Erica myi silmälaseja ja teki näöntarkastuksia, vaan hänen oli ollut vähitellen otettava jos jonkin näköistä tuotetta valikoimiinsa houkutellakseen uusia asiakkaita liikkeeseensä.
Ensin olivat tulleet terveystuotteet, jotka Erica jollakin tavalla pystyi vielä liittämään omaan osaamisalaansa, mutta kaikki sen jälkeen tulleet tuotteet...
...meikit, lelut ja muotilaukut täyttivät yhä suuremman osan Erican liikkeestä ja varsinaiset liikeen nimikkotuotteet, eli silmälasit, veivät enää puolet Erican liikkeestä.
Erica huokasi lannistuneena, mutta luovuttamaan hän ei alkaisi ei nyt eikä koskaan! Koskaan ei luovuteta, koskaan ei anneta periksi! Kuppi kuumaa ja liike auki, kyllä se päivä lähtisi käyntiin. Kenties tänään Erican liikkeeseen astuisi asiakas, joka oikeasti tarvitsi silmälasipalveluja eikä vain ohikulkija, joka tulisi ostamaan paketin kondomeja tai postimerkkejä.
Sillä asiakkaat olivat se ruusuinen tuulahdus, jota Erica rakasti haistella! Mitä pitempään asiakaskontaktin kanssa kulloinkin meni, sitä parempi! Vanhukset olivat Erican suosikki asiakasryhmää, sillä heidän kanssaan rupatellen kului tunti jos toinenkin. Vanhukset usein myös tarvitsivat silmälaseja, mutta Erica sääli heitä eikä lopulta tehnyt agressiivista myyntiä köyhyyseläkkeen varassa eläville muoreille ja papoille. Useimmiten he tulivat vain etsimään juttuseuraa ja eivät edes aikoneet vaihtaa vuonna -87 ostamiaan lasejaan uusiin.
Mutta mitäpä sitten! Kunhan Vuoden paikallinen yrittäjä -kisan voitto napsahtaisi Ericalle, olisi asiakkaita jonoksi asti! Ehkä Erican pitäisi palkata jopa toinen työntekijä ja ainakin kaikki hilpehööri saisi lähteä liikkeestä ja Sivukatseen Optiikka olisi jälleen pelkkä silmälasikauppa!
Tulevaisuuden ruusu-unelmia maalaillessaan Ericalta lähes jäi huomaamatta, että liikkeeseen astui asiakas. Peräti kaksin kappalein! Mielessään Erica rukoili, että asiakkaat olivat etsimässä muutakin kuin kynsilakkaa.
”Isä, tule nyt katsomaan!” Thorne tuskasteli. ”Et sinä niitä pokia sieltä asti näe kun et näe lähellekään!”
”Elä nyt hemmetti ala huutelemaan kaikille, että muotimoguli Eric Forrrester on lukulasien tarpeessa! Vielä Spectran väki kuulee ja tekee yrityskaappauksen!” Eric sihisi.
”Itse sinä nimeäsi ja titteliäsi täällä huutelet...” Thorne pihisi itsekseen.
”Hyvää päivää, kuinka voin auttaa?” Erica hymyili valloittavasti asiakkailleen.
”Päivää, isäni tarvitsee lukulasit. Hänellä on jo resepti yksityiseltä silmälääkäriltä.” Thorne selosti.
”Hienoa, hienoa! Katsellaanko ensin näitä uusimpia malleja tässä näin...” Erica ohjeisti miehiä silmälasihyllyn luo.
”No tässähän näitä riittää. Koetas nokalles, isä.” Thorne tuumi.
”Jaahas jaahas, jospa neiti esittelisi niitä minulle sitten...” Eric ryhdistäytyi.
”Toki, toki, mielelläni!”
”Menes poika muualle siitä leikkimään.” Eric hätisteli.
Thorne huokaisi syvään. ”Ihan sama. Laitan Mylesille viestiä ehtiskö se kahville kohta. Että toivottavasti tässä ei mene pitkään!”
Erica sai esitellä asiakkaalleen jokaisen silmälasimallin huolella, vaikka asiakas ei tuntunutkaan kiinnittävän paljoa huomiota itse laseihin vaan enemmänkin esittelijään. Mutta Erica nautti huomiosta ja siitä, että sai käyttää ammattitaitoaan juuri siihen, mihin hänet oli luotu. Tyytyväinen asiakas oli ainoa palkka jonka Erica tarvitsi! Tai no, tietysti liiketilan vuokraan tarvittava summa nousi joka vuosi, uusien hankintojen tekeminen tarvitsi pääomaa ja jotain rahaa tarvitsi myös omiin kuluihin... Mutta mitäpä niistä jos sai palvella asiakasta oikein ajan kanssa!
Thornea alkoi jo pitkästyttää kun isukkia ei edelleenkään koristaneet uudet kakkulat varttitunnin jälkeenkään ja hän päätti mennä hoputtamaan kaupantekoa.
”Kyllä kyllä, hienoa... Minulla ei olekaan ollut punatukkaista vaimoa nyt hetkeen...” Eric hihitteli Erican kanssa kilpaa, tosin jälkimmäisen hihittely oli lähinnä hämmentynyttä.
”Mitäs himputtia... Isä, jokos olet päätynyt pokiin? Pitäisi tässä ehtiä muitakin asioita...” Thorne yritti.
”Pokatahan tässä koko ajan yritetään, hehe. Eikös ole metka juttu poika, neidin nimi tässä on Erica, melkein kuin Eric! Eric ja Erica, eikö sovi aika hyvin yhteen?” Eric selosti.
”Jaaha, nyt kyllä lähdetään!” Thorne suivaantui ja tarttui isäänsä käsikynkästä viedäkseen tämän pois syöjättären liikkeestä.
”Eihän me ehditty vasta kuin lämmitellä!” Eric ihmetteli.
”Hyvä herra?” Erica yritti tiedustella. ”Mitkäs lasit teille laitetaan tilaukseen? Herra?”
Mutta Thorne jo veti isänsä ulos liikeen ovesta. Miesten mennessä Erica kuuli nuoremman sanovan: ”Oltaisiin vaan käyty Seckpaversillä!”
Ja ovi kilahti kiinni päivän ensimmäisen ja luultavasti ainoan potentiaalisen asiakkaan perässä.
Kolme viikkoa myöhemmin Erica sai tietää sähköpostilla Vuoden paikallinen yrittäjä -kisan tuloksen:
”Kiitos mielenkiinnostanne kilpailuamme kohtaan! Yrityksenne herätti mielenkiintoa ja keskustelua valitsijaraadin keskuudessa, mutta valitettavasti tällä kertaa valintamme ei kohdistunut Teihin. Liitetiedostona 100 euron lahjakortti paikalliseen yritykseen, olkaa hyvä!”
Erica avasi liitetiedostona lähetetyn lahjakortin, joka totta kai, oli Secpaversille.
---
Mikä yritys sitten voitti kisan ja sai ilmaisen mainoskampanjan? Seuraavaksi näemme tämän 20 000 euroa maksaneen voittajamainoksen.
”Muista silloin Ice Shark Power, kunnon kylmägeeli! Ice Shark Power puraisee kipusi pois!”
Valitettavasti Ice Shark Powerin tuote oli kopio jo olemassaolevasta kylmägeelistä ja yritys haastettiin mainoskamppanjan jälkeen oikeuteen.
Konkurssiin ajautuneen Ice Shark Powerin toimitusjohtaja Haiku Hai ei vastannut Ilta-Hannun haastattelupyyntöihin.
