Joulu on juhlista julmin

 Tekijä: Compiih

Tropiikki 24.12.

"Minttua tulvillaaaaan, on raikaaas drinkkiinii,
ei Poppanaliiviinii, nyt eenää kootiin jäää..."

Hercules rallatteli menemään tuttua joululaulua omin sanoin Tropiikin joulukaraokessa.




Myös Iolaus, Xena ja Gabrielle näyttivät löytäneen tiensä Tropiikkiin, ja olihan siellä monta muutakin tuttua.




Tropiikki oli nostanut mainettaan ja paikkaa markkinoitiin nyt mm. "Parhaana pikkujoulupaikkana mitä Kalifornian yössä oli nähty".




Ridge ei ollut tunnistaa vanhaa kantapubiaan, niin täynnä väkeä ja iloista tunnelmaa pikku-Tropiikki oli.




Ridge ei useimpina jouluina kaivannut iloista juhlahumua ympärilleen tai perheensä seuraa, vaan vetäytyi kantapaikkansa pimeimpään nurkkaan synkistelemään itsekseen tuopin äärelle.




Sen oli elämä hänelle opettanut, että kaikesta huolimatta avioliitot, erot ja perheriidat seurasivat toistaan, ja jos joskus kannatti pysytellä kaukana perheestään niin ehdottomasti jouluisin. Kippis sille!





Ridge kulautti viimeiset mehut tuopistaan ja irvisti. Ei tämä "Venäläinen vesilonkero" ollut yhtään paremman makuiseksi muuttunut, vaikka paikka olikin saanut kasvojenkohotuksen.




Ehkä yksi drinkki saisi riittää tältä iltaa, Ridge tuumasi. Hän voisi vaihtaa maisemaa, nyt kun Tropiikki tuntui nyt olevan täydempi kuin koskaan. Työkavereiden, tuttujen ja ihan tuiki tuntemattomienkin bongailu jatkuvassa ihmispaljoudessa oli Ridgen yksinäisyyden kaipuulle liikaa.

Ridge ujutti itsensä väenpaljouden läpi ja suuntasi sitten ovelle.

Ridge harppasi nopeasti ohi ovensuussa tupakoivien asiakkaiden ja lähti sitten saapastelemaan kohti taksitolppaa. Tavoitteena oli ottaa kokka kohti miehen hiljaiseksi arvelemaa tukikohtaa: Pub Rankkaa.

Ennen kuin mies ennätti edes puoliväliin taksitolpalle, alkoi hänen pöksyissään värähdellä. Ridge kohotti kulmakarvojaan. Eihän tässä kohtaa iltaa pitänyt 'miehen mittaisen' hyrähdellä käyntiin, vaan tavoitteena oli pikemminkin aistien turruttaminen ja muiden jouluhössötyksen unohtaminen.

Mutta värinä vaan jatkoi sinnikkäästi kunnes Ridge työnsi kätensä housuihin. Kännykkähän se siellä soi äänettömänä värähdellen ja Ridge tajusi että oli taas autuaan unohtanut moisen värkin olemassaolon. Hän ei luottanut nykytekniikkaan - hän ei henkisesti elänyt edes samalla aikakaudella nykytekniikan kanssa. Mutta Thorne oli opastanut häntä kännykän käytössä niin sinnikkäästi, että hän oli jo oppinut sormimuistiin kuinka epeliin vastattin ja kuinka puhelu katkaistiin.

"Halloota" Ridge vastasi kyllästyneellä äänellä vaivautumatta vilkaisemaan puhelimen näyttöä kuka häntä mahtoi tavoitella.

"Ridge, et kai sinä taas ole ryyppäämässä jouluaattona?" päivitteli naisääni huolestuneeseen sävyyn. 

Ridge: "Ai, Taylor, no hei!" Ridge hieman piristyi. "Kaipasitko minua?"

Taylor: "Ajattelin vain varmistaa, että olethan edelleen tulossa huomenna tapaamaan Thomasia. Poikasi odottaa sinua."

Ridge: "Eh...... Juu tottakai!"

Ja juuri kun Ridge oli ehtinyt innostua että Taylor kaipasi häntä rinnalleen, mutta nainen taisikin olla vain huolissaan poikansa jouluun liittyvistä odotuksista.

Ridge: "Kyllä minä muistan!" Ridge valehteli "ja lupaan olla selvinpäin huomis-iltaan mennessä." Olikohan se liiankin positiivista ajattelua?

Taylor: "No hyvä. Sinä ja joulu ette selvästi sovi yhteen, mutta yrittäisit edes Thomasin takia miettiä omaa käyttäytymistäsi. Et voi vuoden suurimman perhejuhlan aikaan vain häipyä tietymättömille teille, kun sinulla on velvollisuuksia perhettäsi kohtaan."

Ridge kirosi mielessään. Velvollisuuksia, joulu oli totta tosiaan täynnä niitä. Lahjat, lapset, vaimot, perheet, juhlat, kinkut ja kankut... kaikkia mahdollisia sukulaisia piti nähdä, hyysätä hymyssä suin ja vielä viihdyttääkin. Eikö hän saanut edes yhden illan vuodessa olla tavoittelematon poikamies: juhlia omalla yksinäisellä ja yksinkertaisella tavallaan vuoden iloisinta juhlaa: kaljat kainalossa vailla huolia? Hän palaisi joulun jälkeen sosiaalisiin ympyröihinsä naisia naurattamaan ja isyystestejä antamaan. Mikä joulussa oli niin tärkeää kaikille, ettei hän saanut silloin vetäytyä omaan rauhaansa ja levätä hetken itsensä kanssa?

Taylor: "Ridge?"

Ridge muisti että puhelin oli edelleen päällä ja Taylor odotti vastausta.

Ridge: "Juu tottakai, miten vain! Kuule tuli just yks juttu mikä pitää hoitaa, palataan huomenna!"

Ridge sulki puhelun punaisesta luurista ja huokasi.

Ridge: "No niin, ja nyt Rankkaan!"

Pub Rankka 24.12.

Kului pari varttia ja Ridge oli päässyt päämääräänsä. Pub Rankka oli myös, Ridgen karvaaksi pettymykseksi, tehnyt rohkeasti muutoksia.



Vielä ennen niin luotaantyöntävä paikka oli nyt siisti, eikä kapakan asiakaskuntakaan ollut entisensä.

Rankassa bailasivat nyt uudet tuulet ja paikka oli täynnä porukkaa.




 Ridge yritti etsiä rauhallista nurkkaa ja vihdoin kun löysi sellaisen, koetti tehdä sinne itselleen yksinäisen pesän.




Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä tuon tuostakin joku reppahousu kävi jorisemassa jotain epämääräistä...




...tai sitten Kake mulahti jakkaralta baaritsikin alle. Joulu koittaisi huomenna armottomana kuin maanantaiaamu, eikä Ridge ollut ehtinyt edes humalluttaa huoliaan lasin pohjalle.




Ridge ei kestänyt olla Rankassa kuin puoli tuntia, kun hänelle alkoi tulla klaustrofobinen olo ja mies hoippuroi pihalle haukkaamaa happea.




Silloin hän tunsti taas tutun värinän pakaroidensa seudulla.

Ridge: "Mitä piruettia nyt!?"

Ridge avasi taas tuttuun tapaansa kännykän ja vastasi.

Ridge: "No mitä?"

Nainen: "Ridge... olen odottanut sinua."

Ridgen päässä raksutti tyhjää, kunnes hän tajusi kuka soittaja oli.

Ridge: "Brooke!"

Brooke: "Niin, ja olet myöhässä. Sinun piti olla täällä jo seitsemän maissa, ja kello on kohta yhdeksän."

Ridge ei millään käsittänyt, missä hän oli luvannut olla, ja miksi? Oliko Brooke lopultakin jättänyt Nickin, sen latvaroson paatti-paten, ja päättänyt palata yhteen? Ainakin JOKU kaipasi häntä oikeasti.

Ridge: "Olen pahoillani, en muistanut..."

Brooke: "Niin tyypillistä sinulle Ridge. Unohdat aina tärkeät asiat. Sinun täytyy tulla allekirjoittamaan eropaperit tänään, jotta pystyn päättämään Nickin kanssa hääpäivän. Ei tällaisia asioita saa lykätä."

Ridge tulistui niin että viimeisetkin humalan rippeet karisivat. Tällaistako häneltä vaadittiin jouluaattona, eropapereiden kirjoittamista? Hänellä oli paljon tärkeämpääkin mietittävää nyt kuten kuusijuhlat ja oma humala!

Ridge: "Minä tulen kun ehdin! Nick saa odottaa vaikka ensi vuoteen minun puolestani."

Ridge sulki puhelimen jäämättä kuuntelemaan vastaväitteitä. Brooke oli valintansa tehnyt, eikä Ridgen totisesti tarvinnut tuntea sympatiaa tämän uutta miestä kohtaan.




Ridge ei ehtinyt edes kännykkää työntää takaisin housuihin, kun se värähti uudelleen soimaan. Nyt Ridge tajusi katsoa soittajan, se oli hänen veljensä Thorne. Sentään Thornella ei voisi olla hänelle enempää vaatimuksia, joten Ridge päätti vastata.

Ridge: "Ridgen puhelimessa Ridge" Ridge vastasi teennäisen kohteliaasti.

Thorne: "Ridge, sinun täytyy tulla, äiti on joutunut sairaalaan!

Nyt ei Ridge aikaillut, hän otti viivana ensimmäisen vapaan taksin ja suuntasi kohti Kalifornian päivystävää sairaalaa. Kyllä joulu oli juhlista julmin, Ridge mietti katkerana. Jos ei isän, aviomiehen tai ex-aviomiehen velvollisuudet vaatineet hänen huomiotaan, niin viimeistään kohtalo puuttui peliin ja järjesti niin ettei Ridge voinut jäädä itsekkäisiin tarpeisiinsa.

"Joulun taikaa", Ridge ajatteli ilottomasti.


Ericin residenssi 24.12.



Muutaman tunnin päästä oli sairaalasta selvitty säikähdyksellä, Stephanie oli kotiutunut ja kaikki taas hyvin.

Ridge siemaili Ericin tarjoamia paksun kermaisia eggnogeja Ericin ja Stephanien juhlavassa olohuoneessa ja katseli perhettään. Kaikki tärkeimmät olivat koolla.



Stephanie lepäsi sohvalla, nauroi Thornen kertomille jutuille, ja Eric katseli puolisoaan lämpimästi.




Rick tapansa mukaan sometti sormet viuhuen, arvatenkin kertoi hieman suurenneltuja juttuja sairaalareissusta.



Ridgen olo oli säikähdyksen jälkeen raukea mutta tyytyväinen. Kyllä pahemmistakin jutuista oli sentään selvitty kuin joulusta. Ja miksei kotijoulukin voisi olla ihan okei vaihteeksi, saipahan ainakin juoda hyvässä seurassa, eikä tarvinnut kuunnella retupellejen örvellystä.




Ridge siemaisi mukinsa tyhjäksi. Hänen oli pakko myöntää, että Ericin eggnogeissa oli sopivasti potkua - ei liian makeaa, tuhtia totia.

No niin, eiköhän pistetä karaoket pystyyn. Pistäs Rick joku joulubiisi soimaan niin päästään tunnelmaan!

Hyvää ja rauhallista joulua!

Toivottaa: Kaunarit Karkuteillä