Clarke, itseensä mieltynyt mies

Alkuperäinen julkaisupäivä: 2.9.2021
Tekijä: Compiih

Clarke Garrison nautti joka aamu kylmän aamukahvin seurana (sillä sanotaanhan että kylmä kahvi kaunistaa!) aina hetken peilikuvansa ihailusta. Se kuului hänen tarkkoihin päivittäisiin aamurutiineihinsa, jotka hän oli kirjannut ylös tähän tapaan:

  Herätys ja kylmä suihku
Pue jotain tyylikästä
Kylmä kahvi
Silmäys peiliin
Valmis!

"Hei beibe, lähtisitkö illalla muutamalle yhdelle? Ei, mennään mieluummin suoraan mun luo."



Garrison yritti aamuisin hurmata itseään, ja välillä hän siinä onnistuikin. Clarke nautti peilikuvaltaan saamastaan huomista - ja miksipä ei nauttisi? Olihan hän mitä komeimman näköinen, sinkku, ja varsin tyylitietoinen komistus jota kelpasi katsella.



Rautaisen Pepsodent-hymyn takana piili kuitenkin huolia: Löydänkö koskaan sitä oikeaa, jäänkö sittenkin lapsettomaksi poikamieheksi, pitäisikö ottaa hammasvalkaisu vielä tässä kuussa, olenko kaikesta huolimatta homo?



Garrison painoi huolet niin syvälle kuin kykeni ja yritti tavoitella rentoa ulkoista olemusta. Mitäpä tästä elämästä murehtimalla tulisi, hän yritti vakuuttaa itselleen. Clarkella oli hyvä ura pukusuunnittelijana, hyvä vaatemaku ja hyvä pelisilmä. Oikeastaan hänellä oli asiat todella mainiosti. Häneltä puuttui vain hyvä vaimoehdokas - hänen tulevan lapsensa äiti.



Garrison oli kyllä onnistunut iskemään naisia elämänsä aikana, useitakin. Mutta aina kun Clarke yritti varovaisesti kertoa isyyshaaveistaan, tuo potentiaalinen äitiehdokas katosi nopeasti kuvioista. Miksi? Clarkellahan oli mitä mainioimmat geenit! Lisäksi hän piti huolta ulkonäöstään, sekä teki tuottoisaa uraa. Ei kukaan nainen voisi pitää häntä huonona vaihtoehtona. Ei, naisten pitäisi pikemminkin kilpailla hänen siittiöistään!



Kilpailijoita ei kuitenkaan ollut kuulunut, eikä näkynyt. Clarken sisäinen kello oli jo tikittämässä hieman huolestuttavaan sävyyn asian suhteen, sillä ei hän halunnut olla mikään partasuu papparainen kun hänen oma sukunsa jatke ottaisi ensiaskeleitaan.



Itseensä mieltyneenä miehenä Clarke halusi siirtää hyvät geeninsä (kauneutensa ja vahvan itsetuntonsa) myös tulevalle vesalleen. Hän ei aikonut ottaa sitä riskiä, että lapsen äidillä oli piileviä hänen lastaan "huonontavia" geenejä, kuten pälvikaljuus, psyykkinen epätasapaino, purentavika, vihersokeus tai edes peräpukamat. Clarke oli paras isä lapselleen jo nyt, eli pohti jo ennalta mitkä geenit taapero saisi.



Clarken viimeisin viritelmä oli Margo. Hän oli käsistään invalidi, mutta muuten aivan kelvollista treffiseuraa. Garrison oli ollut Margon kanssa muutamilla treffeillä, mutta lopulta suhteestä oli jäänyt paha maku suuhun.



Parin romanttisen ravintolaillallisen sekä hempeiden petipuuhien jälkeen nainen oli vihdoin paljastanut harventuneen kuontalonsa. Clarken miehisyyden mitta suorastaan vetäytyi säikähdyksestä olemattomiin. Garrison oli samassa hetkessä jättänyt naisen.

"Ei kädettömyys ole mikään ongelma, mutta hiuksettomuus - se on perinnöllistä!" Clarke oli äyskäissyt vastemielisyyden puuskassa, eikä Margo ollut (onneksi) soitellut enää.



Pari muutakin sinkkunaista kaupungissa oli kiinnittänyt hänen huomionsa, esimerkiksi viekoitteleva brunetti Sheila, tai hempeä maalaiskaunotar Ivana. Mutta hänen työpsykologinsa tohtori Warwick oli ehdottomasti kieltänyt häntä tutustumasta kumpaankaan. Sheila kuulemma pulppusi vihaa kuin tulivuori ja oli mieleltään täysi psykopaatti, Ivanan puolestaan sanottiin olevan vamppi. Sopimatonta äitimateriaalia siis. Kaikki parhaat vaimoehdokkaat taisivatkin olla jo varattuja.

Mutta Clarke ei aikonut viettää jokaista vapaapäiväänsä etsimällä naista - sillä olihan hänellä muutakin elämää! Tänään esimerkiksi hän aikoi asioida arvostetussa miestenvaateliikkeessä, puikahtaa pika-karvanpoistoon ja sieltä vielä muutamaksi tuokioksi miesten klubille. Tuleva lapsen äiti, jonka hän totta vie vielä löytäisi, saisi odottaa toiseen kertaan!

Clarke hautasi kaikki mietteensä ja epävarmuutensa tuttuun tapaan mielensä kellareihin, hymyili ja sulki asuntonsa oven.

Tämän ohjelman sinulle tarjosi:

Macy Menninkäinen ja Vodkan voimat

Alkuperäinen julkaisupvä: 27.8.2021
Tekijä: Suruni

Macy tässä moi ja hei mun ihanille seuraajille! Tässä tulee mun uusin video, jossa mä kerron kuinka Vodka muutti mun elämän suuntaa ja lisäx mä reagoin mun vanhoihin valokuviin!!! Noloo I bet!

 

Kaikille mun nuorille seuraajille tsempiks, et älkää välittäkö niistä nuubeista, jotka väittää, että Vodkan tie on noloo ja tyhmää. Mä sanon vaan et: Haters gonna hate, häshtäg find your own path!


Ne monet voi trollaa ja sanoo, et on tosi noloo alkaa juopoksi, mut ne on vaa kateellisia sulle koska niiden oma elämä on niin tyhjää!

 

Voimakulaus! Glunks

Nyt just syksyl ku koulut on vast alkanu ni monet nuoret pelkää, et millast siel yläasteel on ja saaks ne kavereita. Mä voin kertoo, et life gets easier! Siit on kuus vuotta ku mä menin yläasteelle, omg mä oon vanha! Häshtäg ikäkriisi!!!

 

 

Mäkin olin melko nyybbi seiskal ja oikeestaa koko yläasteen. Nyt mä aion näyttää teille mun vanhoi kuvii, jotka on osa tosi NOLOI! Ne on ajalta ennen kuin mä löysin Vodkan pelastavan tien.

 

 

No nii ootteks te valmiita? Mä kerron teille ekan yhen salaisuuden: mä en oo aina ollut menninkäinen! I know, right? Tätä te ette osannu oottaa, mut mä olin ennen keiju!

 

 

Tää kulaus on sulle Macy Keiju menneisyydestä! Glunk glunks

 

 

No ni täs on mun eka kuva. Mä oon tossa oikeella mun isosiskon kanssa keittiössä. Siis voi ei kattokaa miten nololt nyybilt mä näytän! LOL! Mä olin aina ekana soppakulhon ääressä.


Mä en käsitä mitä mulla on päällä. Kattokaa nyt tota hattuu. Onneks mul nykyään on fashion sense.

 

 

Hah tässä on joku neropatti näpsässyt kuvan just ku mä oon tullu kylvystä. Creepy much?

Mul oli tapana kylpeä melkein joka päivä, voitteste kuvitella? Ihan niiku nopee huoltsikkavessassa suoritettu kainalopesu sillon tällöin ei muka riittäis. Mä taisin olla melko nirppanokka? LOL.

 

 

Täs mä oon mun toisen isosiskon kanssa ompelupuuhissa. Mä rakastin vaatteita! Ja ilmeisesti puin päälleni mitä sattuu "muotiluomuksia".

 

 

No täs kuvas en oo mä! Mut aattelin näyttää sen silti sillä tässä on mun pikkuveli. Se oli kyl melkonen keijukainen. I lov ya bro!
Joo mul on aika iso perhe...

Joo sit joku taas näpsässy musta kuvan ku oon menossa vuoteeseen.

Hei LOL kattokaa mun huonetta! Ja mikä toi yöpuku on olevinaan? Siis niin NOLOO!!!

 

 

Täskää en oo mä vaan yks mun pikkusiskoista. Se kokkaili mielellään jälkkäreitä. Ja totta kai mä olin eka maistamassa! Mut siis ei kantsi luulla et noi on jotain rommisuklaaherkkuja vaan ne on varmaa jotai ällöi porkkanaleivoksii! Nykyään ku mä oon lähinnä nestedieetillä ni en vois kyl kuvitellakaan et söisin jotain tollast. Yök! Hästäg every calory countz!

 

 

Ja täs on mun isoveli. Se on vähän outo... Se tykkää siivoomisesta! Mä en oo päästäny sitä kämppääni huseeraamaan rättinsä kanssa.



Mainoksia 2 sec kuluttua.




Mainos 1/2:

 

 

 

Mainos 2/2:

 

 

Videosi jatkuu 2 sec kuluttua.

 

 

Tässä mä oon ehkä joku 14-vee ja kuvittelen olevani joku balleriina.. Mä tykkäsin tosi paljon tanssii ja mun isosisko ompeli mulle näit asui ja sit mä vaan liihottelin ympäriinsä ja leikin, että osasin muka tanssii. Vähäx noloo, vai mitä? Vaan jos tykkää jostain jutust ei se tarkota et sä olisit hyvä siinä! Onnex mä oon nykyään viisaampi. With age coms wis..wishdom?


Kyl mä voin viel nykyääkii joskus innostuu tanssii mut en ilman vodkan seuraa!

 

 

Tässä kuvassa mä ja mun veli leikitään pihalla. Siis kattokaa taas tota mun hirveetä keltasta kolttuu!

 

 

 

Sitku mä olin ysil ni mä tutustuin yhtee nuorisotyöntekijään, joka oli myös Vodkanpoikii. Se tutustutti mut tähän elämäntapaan, jota mä oon seurannu siitä lähtien. Jos mä en ois kuullu Vapahtajamme Vodkan sanomaa ja kokeillu ittekii millast se on, must ei olis ikin tullu menninkäistä!

 

 

 

Mä oisin vaa liihottanu josshain keijun shiivil ja luullu, et she on elämää, jota mun pitää elää.

 

 

 

Aika shurkeeta, I know. Mut hei kippis shille, että en jääny keijuilee! Glunk glunk glungs


Joo ja seuraavax pari tuoreempaa kuvaa. Mä kävin pari päivää sit vanhoil mestoilla...

Aattelin moikata sisaruksii ni tietty sit Kuningatar Keiju, elikkäs "mutsi" ilmesty siihen liihottaa ja tenttaa oonx mä kännissä.

 

 

Mä sit tietty kimpaannuin sille ku se hyökkäs mun menninkäisidentiteettiä kohtaan. Sen mielest muka mä pelottaisin mun keijusisaruksii jos ilmestyisin sinne täydes kanuunassa. Mut oikeest se ei vaa voi hyväxyy et mä oon nykyään menninkäinen ja ylpee siitä. Häshtäg menninkäispride!

 

 

Sit meitsi vaa haistatti sille ja otti pitkät. LOL kattokaa meitsin ilmettä, taisin olla vähäx vihane!

Mut onneks kotona odotti rauhottava vodka vaik oli mul taskumatti mukana tolkii reissul. Tietty!

Jeahh! Joten mun shanoma on kaikille teille mun sheuraajille: kokeilkaa Vodkan tietä! Sä et voi tietää, ettei se oo sun juttu ennen ku oot khokeillu-uu. Oo rohkeesti oma ittes! Sustakin voi tulla menninkäinen. Häshtäg free life häshtäg menninkäismenoo! Glunks

 

 

Ootte ihanii mussukat, I loveee you guysss!! Olkhoon vodkan voima kanssanne! Tsaukki moi ens videoon!

 

Kuulen vihasi pulpun, Sheila!

Alkuperäinen julkaisupvä: 18.8.2021
Tekijä: Suruni

Kaupungin uusin trendiravintola oli jokaisen ruokahifistelijän huulilla: Le Téri! Huhuttiin, että pöytäpaikkaa sai jonottaa useamman viikon. Aika näpsäkästi siis oli Sheilan onnistunut ”taikoa” itselleen ja seurueelleen pöytä melko lyhyellä varoitusajalla ja vieläpä lauantai-iltana.

Sheila oli ystävineen ollut varsin hilpeällä tuulella ja viihdeputki jatkui vielä ravintolaillan jälkeenkin. Naiset olivat palanneet Sheilan ystävän keskusta-asunnolle ja viinipulloja korkkailtiin varsin tiiviiseen tahtiin.

 

”Nyt mää keksin!” hihkaisi varsin päihtyneessä tilassa oleva ystävätär. ”Shoitetaas kännipuheluja meidän kusipää eksille, tsihihii!”
 

”Joo mä voisin sanoo suorat sanat sille yhelle shovinistille!” toinen naisista innostui.

 

Sheila sen sijaan ei lämmennyt ajatukselle.

”Se perkeleen Warwick... hik... Yrjöttää jo pelkkä ajatuskin.”
”Sulla oli jossain vaiheessa hirvee pakkomielle siitä, muistatko Sheila, muistatko?” ystävätär alkoi härnätä. ”Säähän pidit sitä siellä sun s/m luolassakin viikkotolkulla...”
”Hei älä Krisse viitti...” toinen naisista yritti sovitella.

Mutta Krisse jatkoi.


”Seuraat nää sitä enää instassa, Sheila? Warwickkii? Nää et varmaa tiedä, että-”
”Hyi helvetti ku vatsassa alko velloa!” Sheila parahti. ”Sori leidit, nyt kutsuu huussi!”

 

 

”Oho.” naiset ihmettelivät hölmistyneenä.

 

 

Kun aika kului eikä Sheila tullut huussista ulos, alkoivat naiset huolestua.


”Ookko nää kunnossa?” Krisse kyseli. ”Ethän nää vaa loukkaantunu ku-”

”Perkeleen perkele!” kuului Sheilan sadattelu oven takaa.

”Tais se suuttua.” Krissen kaveri Santtu tokaisi. ”Ja Sheila on helvetin moinen noita vihasena!”
”No voihan helvetti.” Krisse sanoi. ”Enhän mää pahalla... Se Warwick taitaa olla arka aihe Sheilalle edelleen.”
”Sheila-parka. Mä ihan kuulen kuinka sen viha pulppuaa tuolla!” Santtu totesi.

 

 

Molemmat naiset painoivat korvansa vasten käymälän ovea.

 

 

Mutta Sheilalla oli aivan oma kiirastuli huussin puolella. Le Térin hintava osteriateria tahtoi tulla ulos, suunnalla ei väliä.


”Ei perkele... blumps.... Voihan helkkari... blöts!”

 

 Ekstrakuva:

”Kenellä on muovikukkia vessassaan mut ei wc-paperitelinettä? PLÖRTS! Onks tota vessapaperia jossain lisää, mulle ei ihan taida yhen rullan loput riittää... Plörin!”