Alkuperäinen julkaisupvä: 17.7.2021
Tekijä: Suruni
Sen turhia asiaa tarkemmin tutkimatta Ridge osti ensimmäisen myynnissä olevan firman, joka torilla sattui tulemaan vastaan. Kauppatorilla, ei tori piste fissä. Ja oikeastaan Ridge ehti vasta kauppatorin parkkihalliin asti kun jo hieroi kaupat ensimmäisen vastaantulijan kanssa.
Kaupat tehtiin Ponien vanhasta kukkakaupasta ja Ridge sai sen edulliseen hintaan. Kaupan julkisivu oli kuulema vastikään maalattu uudestaan, joten Ridge saattoi heti ryhtyä firman pyörittämiseen nurkkien siivoamisen sijaan.
Vanha kukkakauppa sijaitsi rauhallisessa Sannanlahden kaupunginosassa, jonka Ridge tiesi entuudestaan olevan myös opiskelijoiden kansoittama. Nuoret, hehkeät ”Sannat” asiakaskuntana kieltämättä innostivat Ridgeä nostamaan päättävän elimensä pystyyn kaupoissa, ennen kuin hän oli edes nähnyt ostamaansa kioskia.
Tönö näytti kuitenkin viihtyisältä Ridgen tarkistaessa uutta bisnestonttiaan.
Kukkakauppiaaksi Ridge ei kuitenkaan aikonut ryhtyä vaan aikoi perustaa jäätelökioskin. Mielessään hän jo näki kesäisen hellepäivän ja pitkän jonon piukkoja sannoja jonottamassa osaansa Ridgen tarjoamista herkuista.
Jäätelökioski tarvitsi totta kai vetävän nimen ja lyhyen pohtimisen jälkeen Ridge päätyi kastamaan kioskinsa nimellä ”Ridgen kirsikka ja kastike”. Oli tärkeää, että bisneksen nimessä oli Ridge mainittu, olihan hän mediapersoona ja tunnettu naismagneetti. Ja jos jotain mies oli oppinut hurmatessaan lyylejä vuosikymmenestä toiseen oli se, että naiset pitivät jäätelöstä.
Kun Eric Forrester oli kuullut poikansa uudesta bisnessideasta, oli hän ehdottanut, että Ridge ottaisi listalleen myös kermaiset eggnogit. Niitä kun kuulema naiset eivät voineet vastustaa. Ridge sen sijaan vastusti ideaa vahvasti, hän ei ollut totisesti munatotien ystävä.
Ridgelle maistui enemmänkin brandyn tyyppiset herkut. "Kysykää vaikka Brandiltä", Ridge hohotteli omalle vitsilleen. "Tai joskus maistuu Sherry".
Paitsi herkulliset jäätelöannokset houkuttimena, kauppa tarvitsi myös jonkun vetävän huomiota kiinnittävän mainosjulisteen. Ridge pohti laittaisiko oman kuvansa jäätelökioskin ikkunaan ikään kuin kirsikkana kakun päälle. Lopulta pohdittuaan hyvän tovin, olihan tämä tärkeä yksityiskohta, Ridge kuitenkin päätyi liimaamaan Brooke Loganin sylkeä heruttavan poseerauksen ikkunaan.
Olihan siinä silmänruokaa kaikille, joilla oli päässä silmät ja housuissa nitisevät miehisyyttä uhkuvat lanteet.
Muuta mainoskuvaa etuikkunaan ei mahtunutkaan, joten varsinaiset tuotteet, joita Ridge aikoi kioskissaan myydä saivat mainospaikkansa liikeen takaikkunasta.
Baari auki ja ei kun asiakasvirtaa odottamaan!
Ja odottamaan...
Mhhh... odottamaan...
”No johan perhana, missä ne kaikki sannat viipyy?” Ridge tiuskaisi huumorintajunsa jo menettäneenä. Kioski oli ollut auki jo puoli päivää ja asiakkaat edelleen puuttuivat.
Silloin Ridge keksi seuraavan mainostempauksen: oli aika laskeutua alas rahvaan pariin! Jos hän menisi Sannantorille kailottamaan tiedotustilaisuutta uuden jäätelöbaarin avajaisista, olisi asiakasvirta totta kai taattu!
Ridge näytti hyväksyvästi peukkua omalle idealleen.
Vaan kappas, eihän mies ehtinyt ottaa kuin askeleen kioskin ulkopuolelle kun hän jo kuuli, miten takaikkunan luona tuleva asiakaskunta valitsi itselleen sopivaa jäähdykettä.
”Hei jäbä, pyöräytäpä meitsille pari balleroo!” röhähti isoin kaveri.
Ridgen hymy hyytyi nopeasti. Mitä ihmettä tämä nyt tarkoitti?
”Meitsin tekee mieli vähän kirsikkaa!” hönötti toinen ukko.
Ridge pälyili epäilevästi ympärilleen. Täällähän oli vain epämääräisiä jengiläisen näköisiä MIEHIÄ. Ei yhtä ainutta Sannaa, ei edes Ritua.
”Paas kauha sauhuamaan, meillä on kova hinku!” hihitti pieni kaveri.
Ridgelle riitti saman tien.
”Kuulkaas nyt senkin spurgut ja muut ihme mutantit! Tämä on hyvämaineinen jäätelökioski hyvämaineisille (nais)asiakkaille. Täällä ei teidän neuloja vaihdeta eikä subutexeja jaeta. Alkakaas laputtaa kotiin tai minne siltojen alle kuuluttekin!”
Ridge nyrpisti nenää ja röyhisti karvatonta rintaansa.
”Hei jäbä, mitä sä oikein meinaat?” isoin kaveri ihmetteli.
”Meinaan kuule sitä, että se on senkka nenästä pojat, ellette nyt ala luikkia tiehenne!” Ridge murahti.
Hän paukautti kioskin oven kiinni ja laittoi lapun luukulle.
”Sen takia siis se Poni myi tämän paikan niin halvalla minulle. No voihan perhanan perhana!” Ridge kivahti. ”Minua on huijattu! Halpa pano on aina halpa pano. Ja minähän en ole halpa!”
Ryhmä ”omituisia hiippareita” oli oikeastaan joukko cosplay-harrastajia, jotka olivat olleet kuvaamassa uutta youtube videota lähistön puskissa. Rooliasuissa oli tullut kovin kuuma, joten joukko oli suunnistanut innoissaan uudelle jäätelökioskille. Vaan tyly oli vastaanotto.
”Mitä se myyjä oikein meinas sillä?” pikku kaveri kyseli.
”Mä oisin vaan halunnu kirsikkajädee.”
”Ja mä tota mainokses olevaa kermavaahtorommipommii.”
”Kai meidän täytyy sit hakee tikkujädet koo marketista. Aika laimeeta.”
”Kai se äijä tajus et tääl on furry sisällä? Hirvee pätsi tässä ihmispuvussa!” Muovinaamainen ukko valitteli.
Pettynyt asiakaskunta lähti mutisten pois kioskin luota.
”No, mites eka päivä yrittäjänä sujui?” Bridget tiedusteli.
Ridgeä ei paljon hymyilyttänyt.
”Konkurssiin taitaa joutaa samantien.”
”Tietääks mun äiti, et sä mainostat sen tyttökalenterikuvalla? Ja kenen luvalla?” Bridget ihmetteli.
”No paljonpa hyötyä siitäkin oli. Jäi jädet myymättä ja sannat saapumatta.”
”No mut Eric-iskä laitto just feisbuukis flaijerii et se on avannu eggnog baarin Kalifornian kukkuloille. Ekat eggnogit tarjoaa talo! Siel on kuulema jo väkeä jonottamassa sisään. Mennääks?” Bridget yritti piristää.
”Perhana.” Ridge ähkäisi. ”Mennään vaan.”
Eikä Ridge enää koskaan palannut Sannanlahteen. Ja oikeastaan Ridge päätti, että sai kulua hyvä tovi ennen kuin hän poistuisi edes Kalifornian kukkuloilta.
Vastauksena otsikon esittämään kysymykseen: kukaan ei saanut Ridgen kirsikkaa. Epäselväksi jäi se, oppiko Ridge mitään tästä kokemuksesta. Kroonisesta saippuahulluudesta kärsivä ihminen harvoin kun oppii eletystä elämästä mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti