Potilaan kanssa ei maata, tohtori Warwick!

Alkuperäinen julkaisupvä: 29.1.2023
Tekijä: Suruni

 

 

 

Ja taas sujahti epämääräinen lappu oven alta tohtori Warwickin residenssiin.

 

 

 

Warwick: ”Piru, joko on perjantai?”


”Sillä perjantaina oli piru irti. Jokaisena perjantaina viiden kuukauden ajan oli tämä mies saanut pikkuisia heippa-lappuja ovensa alle työnnettynä. Eikä kyseessä todellakaan olleet mitkään mukavat tervehdyksen tuulahdukset." 

 

 

 

 

"Sama monotoninen viesti jokaisessa lapussa viiden kuukauden ajan. Lähettäjän täytyi olla pakkomielteinen kusipää.” 

 

”Mitä viisi kuukautta sitten oli tapahtunut, joka oli aiheuttanut Warwickin tuntemattoman kirjetoverin ilmaantumisen? No, siinä vaiheessa Warwick oli makuuttanut muutamaakin potilastaan varsinaisen terapia-ajan ulkopuolella omalla henkilökohtaisella lavitsallaan. Mutta miten kukaan oli saanut vihiä Warwickin harrastuksista ja miksi se aiheutti jossakussa niin sinnikästä närää?” 

 

”Lappusten lähettäjän oli pakko asua samassa rakennuksessa, sillä talon ulko-ovi oli aina lukossa ja sisään pääsi vain turvamiehen ohi kulkemalla. Warwick oli henkilökohtaisesti varmistanut tämän asian ystävystyttyään turvamiehen kanssa. Yrityksistään huolimatta tohtori Warwick ei ollut saanut selville, kuka hänen naapureistaan tuo mysteerinen lappuliisa lopulta oli.” 

 

"Muutoin Warwick olisikin epäillyt laputtajaksi hullua ex-vaimoaan, jonka vastentahtoista muistoa tohtori edelleen kantoi poskellaan syvän arven muodossa. Joka aamuinen verenpainelääke oli puolestaan muistona niistä henkisistä arvista, joita tuo liitto oli jättänyt. Sheilalla riitti hommaan vaadittavaa psykopaattisuutta, mutta tämä ei olisi malttanut pysytellä viittä kuukautta pelkkien paperilappujen takana. Sheila oli toiminnan hullu, toisin kuin lappujen lähettäjä, joka tyytyi toistamaan samaa viestiään viikosta toiseen vaikkei uhkaus selvästikään ollut muuttanut mitään."



”Yrittäessään selvittää mysteeriä Warwick oli mennyt jopa niin pitkälle, että oli tekaistun vetoomuksen kanssa käynyt kiertämässä ovelta ovelle naapuriensa puumerkkejä hakemassa ja sen jälkeen verrannut käsialoja saamiinsa uhkausviesteihin." 

 

 

 

 

"Sillä uhkausviestejähän ne olivat? Vaikkei lapuissa ollutkaan varsinaista dramatiikkaa, oli niissä selvä painostava sävy. Jos tuo henkilö kertoisi Warwickin puuhista lääkäriliitolle, hän menettäisi oitis lupansa. Mutta toisaalta aikaa oli kulunut jo kuukausikaupalla eikä mitään seuraamuksia ollut tullut, vain laput ilmestyivät säännöllisesti joka perjantai Warwickin kynnykselle.” 

 

 

 

”Ne naapurit, jotka olivat Warwickin teko-vetoomuksen allekirjoittaneet, eivät käsialaltaan muistuttaneet lappusten käsialaa. Warwick oli neuvoton ja turhautunut. ”




”Lopulta ei auttanut kuin käydä suoraan kysymässä ihmisiltä, olivatko he lapun takana. "

"Hyvänä ihmistuntijana Warwick kyllä tunnistaisi valehtelijan. Mutta kenestäkään ei tihkunut enempää tietoa kuin tähänkään asti.”

 

 

 

”No, seuraavaksi hän oli päivystänyt koko erään perjantain eteisessään aikomuksenaan kiskaista ovi auki juuri kun lappu työnnetään alta ja näin ollen paljastaa kiusantekijä itse teossa. Warwick oli päättänyt sinnikkäästä vahdata ovea, tekemättä mitään koko päivänä."



"Hän jaksoi kytätä ovea viitisentoista minuuttia kunnes hänen kivenkova psyykkeensä alkoi murtua."

"Warwick muisti, että astianpesukone piti tyhjentää. Ja sitten kirjoittaa pari reseptiä potilaille. Ja kolmelta tuli totta kai hänen vakiopotilaansa Margo, joka oli niin herkässä mielentilassa, ettei sessiota millään olisi raaskinut peruuttaa. Ja kun pari tuntia myöhemmin nainen oli lähtenyt mekko nurinpäin päällään, oli lappu jo totta kai odottanut kynnyksellä tohtoria. Ei, Warwickin oli pakko myöntää ettei hänellä ollut pitkäjänteisyyttä tähän salapoliisityöhön.”

 

 

 

Ääni makuuhuoneen puolelta: ”Tuota...tohtori? Jatkatteko vielä tuota monologianne kauankin vai jatketaanko tätä minun sessiota ensin? Minulta jäi viime viikolla se juttu aborttitraumastani kesken.”

Warwick: *köhäisee ja havahtuu todellisuuteen* ”Kröhöm, totta kai neiti Margo. Tein vain hieman muita työjuttuja tässä tauolla. Nyt voimme jatkaa.”

 

 

Margo: ”No, laittakaas mittari raksuttamaan sillä tästä tulee pitkä juttu!”

Warwick: ”Saatkin sitten maksaa ihan kunnolla takaisin...”

Margo: ”Ainahan minä, enkö muka ole ollut paras asiakkaanne- siis potilaanne- jo viiden kuukauden ajan?”




Jonkin ajan kuluttua...

Margo: ”...ja nyt kun odotan lasta Ridgelle pelkään, että minulle käy kuin Morganille ja Stephanie pakottaa minut aborttiin. Silloinkaan Ridge ei puuttunut äitinsä päsmäröintiin!”

Warwick: ”Ymmärrän.” *kirjoittaa muistiinpanoja* ”Ja miten Ridge suhtautui kun kerroit uutisen? Onko hän tällä kertaa valmis kantamaan vastuunsa isänä?”

Margo: ”No siis... luultavasti joo. Mutta siis onhan niitä muitakin isäkandidaatteja jos Ridgelle ei tää homma maistu vieläkään. Olen sitäpaitsi jo päättänyt, että haluan pitää lapsen ja saada perheen! Niiku, että onhan niitä muitakin tärkeitä isyyshyveitä kuin timmit vatsalihakset *miettii* Niin kuin vaikka timmit rintalihakset. Tota niin kuin vaikka se, että on hyvä työpaikka vaikkapa psykiatrina ja osoittaa olevansa empatiakykyinen muita kohtaan.” *hinkkaa käden tynkiään Warwickia vasten*

Warwick: ”Hmmm, tuota, niin todellakin. Haluat itsellesi ja lapsellesi vakaan elämän.”

 

 

Margo: ”Vaikka kaikki tää sotku johtuukin siitä, että päästän teidät miehet riehumaan kumitta, niin onhan tästä seurannut myös tämä meidän suhde, mikä on tosi hienoa... Kukaan mies ei ole aiemmin kuunnellut minua niin tarkasti kuin te, tohtori!”

 

 

Warwick: ”Tuota hups, aika senkun juoksee! Tämänkertainen sessiomme päättyykin juuri tällä kellon lyömällä. Mutta ensi perjantaina sitten taas, vai mitä?”

 

 

”Heti sanat sanottuaan tohtori alkoi katua niitä. Ehkä toden totta olisi aika lopettaa potilaiden kanssa makaaminen? Mutta vaikka Warwick päättäisi ryhtyä kaidan tien kulkijaksi, hän tunsi oman heikon lihansa. Myös tohtorit kaipasivat huolenpitopalvelua, eikä kukaan antanut yhtä hyvää poskihoitoa kuin Margo.”

 

 

Margo: ”Hihi, tohtori Warwick, olette peloton parantaja! Oma vapauttava psykoanalyytikkoni!”
*muiskaisee suudelman tohtorin poskelle*

 

 

Sutjakkaasti Margo oli taas puvustettu ja nainen huikkasi tohtorille hyvästit.

”Ensi perjantaihin!” Warwick vastasi hajamielisesti Margolle, joka kopisteli koroillaan ulos hänen asunnostaan.

 

 

”Warwick oli ajatuksissaan ja suuntasi toivotuksensa pikemminkin kynnykselleen, kuin lähtevälle naiselle, sillä tohtori tiesi, että tuo kynnys saisi taas tervehdyksensä viikon päästä. Kuka mysteerilaputtaja olikaan, ei hänen viesteillään ollut valtaa lopettaa tohtori Warwickin kyltymätöntä himoaan epätoivoisia naisia kohtaan. Eettinen mylly saisi pyöriä ilman tämän tohtorin jauhoja. Vaan jos tohtori todella oli niin piittaamaton, miksi kylmät hikikarpalot valuivat pitkin hänen otsaansa tuosta odotuksen hirvittävästä painosta?”