Alkuperäinen julkaisupvä: 13.5.2023
Tekijä: Suruni
Hänet oli suorastaan tehty, kuin sunnuntaina leivottu pullapitko, elämään rikkaiden ja kuuluisien elämää Kalifornian kukkuloilla.
Vaan ah ja voih, tuo glamourelämä oli valitettavan kaukana baarimikon arjesta!
Yleensä Slyllä kävi hyvä flaksi töiden ohessa kun fanittavat naishenkilöt suorastaan kaatuivat syliin. Mutta jostain syystä nyt oli käsillä tuskallisen pitkä kuiva jakso.
Kun Sly tarkalleen yritti miettiä kuivan jakson alkukohtaa, hän ajoitti sen kuta kuinkin siihen hetkeen kun Slyn tähdittämä kutkuvoidemainos oli julkaistu. Perhanan perhana, että pitikin suostua moiseen! Ja niin varma kun Sly oli ollutkin, että nyt aukeaa ne ovet rikkaan ja hyvinvoivan kultalusikkakerman maailmaan! Vaan toisin kävi. Kutkuvoidemainoksen jälkeen ei uusia mallintöitä kuulunut ja Bikini baarikin oli huomattavasti hiljaisempi kuin aiemmin. Puhumattakaan iloiseen humalatilaan joutuneista alttiista naisista.
"Ettei vaan kävis kuin Britney Spearsin uralle sen epäonnisen mainoskampanjan jälkeen.” Sly tuumi muistellessaan kuinka poptähden mainoskampanja Ooops I did it again! oli suorastaan murhannut lupaavasti tähtiin nousseen nuoren laulajattaren uran. Sen jälkeen Britney oli alkanut sekoilla, ensin vaihtuvien miesten kanssa ja sitten vaihtuvien huumausaineiden. Sly ei todellakaan halunnut samaa kohtaloa!
Kyllähän tämän kuivan kauden pitäisi päättyä ennemmin tai myöhemmin, miten muka kukaan nainen voisi vastustaa tätä lumoavan charmikasta hymyä?
Tiskille asteli juuri naisihminen, ei ihan sen tyyppinen jonka perään Sly yleensä katselisi, mutta voisihan tuon ottaa ikään kuin harjoituskappaleeksi, testata jokos Slyn charmi taas purisi hameväkeen. Nainen kuin nainen, Sly ajatteli. ”Reikä se on persreikäkin” oli hänen isänsä aina sanonut alle kouluikäiselle Slylle, jonka oli istuttanut tuoliin katsomaan kun tämä pieksi maksullisia naisia ja mitä lie juoppoakkoja sattui mukaansa kotiin tuomaankaan.
”Kuis hurisee?” tokaisi Sly pontevasti kohteekseen valikoimalle naiselle.
”Joo... tota kaadatko hanasta yhen bissen?” nainen puhui väsyneellä äänellä.
”Mul ois parempi idea, mitäs jos mä kaataisin sut? Heh heh. Se ois niiku winwin meille molemmille. Mä saisin naista (onhan toi variksenpelätin nainen?) ja sun toi ilmiselvästi pitkä kuiva kausi päättyisi.” Sly pisti parastaan.
Nainen katsahti miestä, mutta ei vastannut mitään vaan käänsi nopeasti selkänsä miehelle.
Jaahas, ujo yksilö! No, semmoisia oli Sly aiemminkin pannut menemään, oikein kunnolla olikin.
”Ootko malli kun sun sääres on noin pitkät?” Sly heitti naiselle.
Nainen taas katsoi miestä, nyt pitkään ja sanoi sitten: ”Kas kun et aloittanut sanomalla ”oonko tullut taivaaseen kun täällä on enkeleitä” tai ”mites ois, meille vai teille?”.
Sly hymähti. Nainen selvästi halusi mennä suoraan asiaan! Vaikkei akka ollut minkään näköinen, Sly kiihottui pelkästä ajatuksesta, että pääsisi taas soitellen sotaan! Kyllähän akkaa panisi vaikka pussi päässä. Ja kuka sitä naamaa katteli nussiessa muutenkaan. Homojen hommaa sellanen.
Nainen käänsi katseensa Slyn paidan kuvaan ja tuijotti sitä pitkään. Sitten hän nosti katseensa ja sanoi Slylle: ”Taidat olla huumorimiehiä vai?”
No niin, alkoihan liha jo lämmetä!
”Tykkäätsä mun topista vai? Eks ookin hyvä läppä? Tilasin tän ebaystä ku satuin näkemään. Höhö. Mut kyl sä varmaan tykkäät siitäkin, mitä tän paidan alta löytyy...”
Slyn siirtyessä kosketusetäisyydelle nainen otti samantien vauhdikkaan askeleen sivummalle.
”Hei oikeesti äijä, tulin tänne ihan vaan olemaan hetken rauhassa ja omissa ajatuksissani ja tyyppi tosissaan alkaa iskeä!”
Sly ei vieläkään tajunnut, että saalis ei ollutkaan halukas jäämään satimeen. Kun hän yritti lähestyä vielä kerran naista, tämä kivahti entistä kovempaa: ”Nyt kuule otat selkeän askeleen tai mielummin kymmenen taaksepäin, sillä tässä ei nyt oikein turvaväli toteudu näin niin kuin minun kannalta!”
Sly puri hampaat yhteen loukkaantuneena. Oliko akka oikeasti torjumassa häntä? HÄNTÄ!
”Häivy!” nainen sanoi vielä selkeämmin.
Tukahtunut hiljaisuus laskeutui hetkeksi Bikini Baarin kahden ainoan ihmisen välille.
”Taidat horo olla joku lesbo ku ei tosimies kelpaa!” Sly kimpaantui.
Nainen toljotti Slytä halveksuen. ”Ja sinä taidat elää jollain pimeällä 90-luvulla kun luulet, että seksuaalivähemmistön käyttäminen herjana olisi jotenkin hyvääkin läppää.”
Nainen alkoi tekemään ripeää poistumista baarin puolelta.
Sly ei todellakaan aikonut jäädä sanattomaksi ja kun ei muutakaan keksinyt niin huusi poistuvan naisen perään: ”Jaa, no sinä taidat muuten vaan elää pimeässä kun et katso ikinä peiliin kuinka rumalta näytät!”
Hah, siitähän sai, karsea akka! Mitä pitempään Sly ajatteli voittoaan rumasta kaakattajasta, joka luultavasti katui torjumistaan nyt yksin nyyhkien pimeässä, kissanpissalta haisevassa kodissaan, sitä parempi olo hänelle tuli. Kyllä, Sly oli edelleen miesten mies ja karjujen karju. Ei hän syyttä ollut niin komeaksi syntynyt.
Mutta jotakin oli silti tehtävä, jotta Slyn naisonni taas kääntyisi tavanomaiseen suuntaansa ja kouraan tippuisi muutakin kuin känsiä.
Silloin Sly sattui muistamaan erään kanta-asiakkaansa känninhuuruiset sepostukset parin illan takaa.
Kalifornian kultalusikkapoju Eric ”Rick” Forrester Junior oli selittänyt muiden jaaritustensa lomassa muunmuassa siitä, että pojan maalaisserkku tulisi piakkoin käymään pitemmällekin visiitille Forrestereille. Mikä sen eloveenan nimi olikaan... Jessica!
Rick ei ollut ollut erityisen innokas tapaamaan serkkuaan, vaan lähinnä tuskaili tulevia vaivojaan keksiä viihdykettä maalaistollokalle. Isäpappa Eric oli kuulema erityisesti painottanut, että serkkutyttö Jessicasta pitäisi pitää hyvää huolta ja tämä olisi Rickille mainio tilaisuus osoittaa olevansa luotettava ja muiden tarpeet ymmärtävä. Kuulema kun molempia taitoja tarvitsisi suuryrityksen johtoportaassa.
Sly ei voinut sietää Rick Forresterin kaltaisia juppeja, jotka valittivat tyhjästä eläen luksuksen keskellä. Mutta hän esitti olevansa nulikan ystävä ja kaatoi tälle auliisti paukkuja paukun perään, sillä Rick jätti aina mehevät tipit. Hitto vie, Slyn piti saada jollain keinolla tyhjäpää-Rick siihen tuumaan, että Jessican tuominen Bikini Baariin olisi loistava idea. Kuuleman mukaan tyttö oli alaikäinen, mutta kukapa Bikini Baarissa henkkareita kyselisi, yli puolet asiakkaista oli lukioikäisiä surffareita ja pilvenpolttajia.
Ja tuo hönäytettävä pikku serkkutyttö Forrester tulisi olemaan Slyn lippu kohti luksusta!
Hurmurivaihde päälle, pientä nyyhkytarinaa äidittä kasvamisesta ja tyttö suorastaan kaatuisi Slyn syliin! Ja sitten vain asteltaisiin kohti Kalifornian kerman sosiaalisia rientoja Jessica-niminen pääsylippu käsipuolessa. Toki Slyn kaltaiselle neropatille ja supliikkimiehelle suorastaan satelisi tilaisuuksia menestykseen sen jälkeen.
Sly sihautti itselleen pullon huurteista, eihän koko baarissa ollut asiakkaita muutenkaan. Sitten Sly kaivoi puhelimensa ja valitsi Rickin numeron. Olihan hänellä toki kaikkien vakkareittensa numerot pikavalinnassa, syystä tai toisesta. Sillä jos jonkun taidon Sly osasi se oli siivellä elämisen taito. Ikinä ei tiennyt kenestä voisi hyötyä ja missä tilanteessa, tärkeintä oli varautua tilaisuuteen etukäteen.
Kun Rick vastasi luuriinsa, oli Slyn imarteluautomaatti valmiina: ”Rick vanha kamu! Kiva, että sain sut kiinni, mulla ois yks hyvä idea heittää sulle... Ei, tää idea ei vaadi sulta mitään hommaa, nou worries old pal, oikeestaan just päinvastoin. Anna kun mä hoidan hommat sun puolesta ja sä keräät kunnian, eks je? No tää juttu liittyy siihen sun serkkuusi... Mulle tuli vaan sellanen fiilis, et haluaisin jeesiä sua ja voisin hyvin esitellä sille Jessille vähän kaupunkia, kyllä mulla on aikaa. Sitten kun se saapuu niin tuo se tänne Bikini Baariin ja sä voit huoletta jäädä parille ja mä jututan sitä tyttöä sen aikaa. Ei sun tarvii isukilles mitään kertoa, ainakaan mitään mitä et itse tahdo. Pidetään kaikki ihan vaan meidän välisenä.”
Lyhyen puhelun jälkeen itsetyytyväisyyden hymy valtasi Slyn kivikasvot (edes se, että joku olisi sillä hetkellä kertonut hänelle, että hänen nenästään roikkui nenäkakkaa ei olisi voinut tehdä säröä tuohon rautaisen itsetunnon haarniskaan). Jälleen kerran imartelutaidoista oli ollut hyötyä, eikä kukaan ollut yhtä yli-imelä simasuu kuin Sly. Ja jos jotain Sly rikkaasta kermakakkuväestä tiesi oli se, etteivät he koskaan saaneet kyllikseen ruskeakielisistä jees-miehistä ympärillään.
Kyllä, portit olivat tuota pikaa avoinna paitsi Forrestereiden patiolle, myös mihin tahansa muuhun Kalifornian luksusseurapiiriin Sly vain itse päätti astua.
