Alkuperäinen julkaisupvä: 24.5.2016
Tekijä: Suruni
Tässä on Sheila, ilkeä noita. Hän kärsii eristyssellissä vankeustuomiota ihmiskunnalle aiheuttamiensa raskaiden rikosten vuoksi.
-Me olemme Sheilan Psyyken hallinto. Me muodostamme päivittäin sellaisia tärkeitä tunteita kuin pelko, rohkeus, himo, kateus... em... empa... Mikä se sana oikein on?
-Emansipaatio?
-Ei se ollut se. Joku e:llä alkava kuitenkin. Ihan vasta muistin sen.
-Estyneisyys?
-Emmekö me vasta viime viikon yhtiökokouksessa muodostaneet jonkun e:llä alkavan tunteen?
-Kyllä, se oli eristäytyneisyys.
-Ai. No, ehkä se sitten oli se.
-Kuka tuo on?
-Hmmm... Papereiden mukaan Anteeksianto -osaston varastopäällikkö. Tuo on kyllä ollut kuolleena jo pitemmän aikaa.
-Eikö Anteeksianto -osasto lakkautettu jo useampi vuosi sitten, muistaakseni Sheilan ollessa 6-vuotias? Tulimme yhtiökokouksessa siihen lopputulokseen, että Psyyken voimavarat on syytä panostaa sinne, missä niitä todella tarvitaan. Kuten vallanhimo, katkeruus ja kieroutuneisuus.
-Kyllä, tärkeimmät vientiresurssimme!
-En suoraan sanoen edes muista, mikä Anteeksianto -osaston vastuualue oli.
-Luultavasti ei mikään tärkeä. Emme kai muuten olisi unohtaneet sen olemassaoloa?
Sheila: -Minä vielä kostan teille! Saatte katua sitä päivää kun suljitte minut tänne...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti