Pikku-Ericin ikävä

Alkuperäinen julkaisupvä: 16.10.2016
Tekijä: Compiih

 

 

Raphael oli innosta ja jännityksestä sekaisin. Hän oli halunnut jo pitkään keskustella Aprilin kanssa saamatta tilaisuutta. Mikä oli hänen ja Aprilin suhde nyt? Mitä nainen oikein halusi? Ja mitä halusi Raphael itse? Näitä kysymyksiä kilpikonna kävi läpi päässään saamatta vastausta, kunnes saapui Aprilin ovelle.

 

Raphael: Nyt ei auta enää perääntyä. Jos tää on loppu niin sit se on, mut ainakin mä aion sanoa mitä mä ajattelen.

Raphael soitti kelloa kerran, kahdesti. Kun mitään vastausta ei kuulunut hän avasi oven varovasti. 

 

Raphael: April? Ootko täällä?

Jostain kuului lapsen itkua.

 

 Raphael: April!! Vastaa mulle! *epätoivoisesti*

 Samassa April saapui takahuoneesta. Hän näytti yhtä suloiselta keltaisessa haalarissaan kuin Raphael muisti.

 

April: Raffe, mitä ihmettä sinä teet täällä?

 

 April: Olisitpa ilmoittanut, olisin ehtinyt edes siivota...

Raphael: April, mä oon ikävöinyt sua kamalasti ja ollut huolesta sekoboltsi. MIKSI sä lähdit sen variksenpelättimen matkaan? Miks sä jätit mut niin tylysti yksin?

April huokasi.

April: Ajattelin että se olis meille molemmille parempi.
 

Raphael: Häh!?

April: En ollut valmis vakavaan suhteeseen kanssasi, ja minun piti saada kokeilla vähän erilaista elämää. Halusin tietää miltä tuntuu hengailla vaihteeksi pahisten kanssa.

 April: Tykkäsin siitä aluksi, mutta lopulta.. ei se elämä ollut minua varten.

 Raphael: Mutta sä et kysyny multa mitään!!

 April: Tiedän, tein tosi tyhmästi. Anteeksi Raph.

 

April: En vain kestänyt sitä kun teidän piti jatkuvasti olla niin sankareita. Ei minua tarvitse joka kerta pelastaa. Ehkä haluan olla oma itsenäinen naiseni joka ei kaipaa miesten apua, minun on saatava taistella omat taisteluni.

Raphael: ... Ai jaa. *tuhahtaa* Me tehtiin siis väärin kun me autettiin sua, vai? Tässäkö oli sun kiitos?

 April: Olen pahoillani, Raffe. Olin niin sekaisin omista tunteistani silloin etten tiennyt mitä tehdä.

April: Olen nyt eri nainen kuin kolme kuukautta sitten. Sain työpaikkani takaisin, minulla on monta raporttia tulilla, ja sitten vielä Pikku-Eric...

 Raphael: Siis mikä hiton PIKKU-ERIC!? *tulistuu*

 April: Eh..Raph... tämä saattaa järkyttää sinua hieman, mutta...

Raphael: MUTTA!? Sano nyt suoraan April, mun hermot en kestä enää enempää jännitystä! 

April: Niin... Tuota, sattui sellainen pikku.. vahinko. Tai siis, sattuma. Nähkääs, olin....

Samassa alkoi taas kuulua vauvan itkua.

 

April: Voi pikkuista! *ryntää takahuoneeseen*

Järkyttynyt Raphael seurasi perässä.

 Takahuoneessa Raphael näki jotain mitä ei ollut koskaan kuvitellut näkevänsä Aprilin asunnossa:

Vauvan! Eikä mitä tahansa vauvaa vaan...

...merenneitovauvan. Aprililla näytti olevan suuri työ saada vauvaa rauhoittumaan. Hetken Raphaelilla kävi melkein Aprilia sääliksi, kunnes hän muisti ettei ollut kuullut vauvan tarinaa. Mistä asti Aprililla oli ollut merenneitovauva? Oliko April saanut häneltä salaa LAPSEN?

 

April: Raph, tässä on Pikku-Eric. Pikku-Eric, katsoppa kiva setä tuli käymään.
 

Pikku-Eric: Äääh?
 

Raphael: Setä?!
 

April: Ja ennen kuin alat vetää hätäisiä johtopäätöksiä, anna minun ensin kertoa koko juttu.

 

Raphael: *miettii* Huh! Se ei olekaan Aprilin lapsi! 

April: Se oli eräs syyskuun ilta viime vuonna, suunnilleen näihin aikoihin, kun kohtasin ensi kertaa Ericin. Siis tarkoitan tietysti pikku-Ericin isää.

April: Hänellä oli ollut hieman huono päivä vaimonsa kanssa ja hän halusi jonkun jolle uskoutua...

April: No, minulla ei ollut juuri silloin muutakaan tekemistä, joten lähdin hänen kanssaan yksille jos toisillekin. Eric oli prinssi, joka oli sattumoisin nainut kauniin punahiuksisen merenneidon ja sitä rataa. Eric kertoi pian tämän jälkeen tytön isän, merten kuninkaan, muuttaneen hänetkin merenmieheksi. (Daa, huomasin vasta tässä vaiheessa pyrstön!) Alkuun kaikki oli sjunut hyvin, kunnes parille oli tullut hieman kiistaa kotiintuloajoista ja.. Tavallinen tarina.

April: Vietimme siinä yhden illan muistellen hänen menneitään ja pienessä hiprakassa sattuikin kaikenlaista odottamatonta... *näyttää hieman nololta ja alkaa puuhastella niitä näitä juttua kertoessaan*

 

Raphaelin päätä alkoi huimata kun hän yritti pysyä mukana tarinassa. Puheet kukista ja mehiläisistä tuntuivat menevän tyystin yli hilseen, mutta Raphael oli varma että kertomukseen liittyisi jossain kohtaa sana adoptio.

 

 

April: Noh, kuukautta myöhemmin tajusin että jotain oli tekeillä. Se oli naisen vaisto... tai ehkä raskauspipetin kertomaa.

 

 Raphael: Mitä!! Sä teit raskaustestin? *ymmärtää vihdoin* Ja se oli positiivinen?! *pettynyt*

 

April: *nolona* Höm, niin. Tilanne oli hieman kiusallinen mutta annoin sen jatkua joulun yli, mitäpä muutakaan olisin voinut.

April: Emme enää kohdanneet Ericin kanssa tuon illan jälkeen, mutta keväällä huomasin että lapsi oli todellakin tulollaan ja vieläpä kovaa vauhtia. Tajusin, että nyt oli aika pistää elämä risaiseksi jos joskus aikoo, sillä pian olin jäämässä totaaliyksinhuoltajaksi. 

 April: Niinpä läksin vähän kiertelemään ja tutustumaan eri kundeihin.

 

April: Kolme kuukautta sitten, siis silloin kun lähetin tuon hääkirjeen sinulle, olin aikalailla odotuksen loppuvaiheessa ja päättänyt asettua vihdoin aloilleni.. Tosin, Skele ei sitten lopulta ollutkaan ihan potentiaalista isä-ainesta.

April: Minulle selvisi pian, että hänellä oli selvittämättömiä asioita erään toisen miehen kanssa, eikä Skelellä olisi ollut tarpeeksi aikaa eikä kiinnostusta ottaa vastuuta lapsesta. Hieman huono roolimalli tuo Skele olisi lapselle ollutkin kun tuntui olevan niin pahuutensa pauloissa (vaikka vatsalihaksia jäinkin tietty kaipaamaan).

Raphael veti syvään henkeä ja yritti siten pitää itsensä rauhallisena järkytyksestään huolimatta - mutta keuhkoihin leviävä vasta vaihdettujen vaippojen haju ei saanut häntä rauhoittumaan.

Raphael: Olit siis tullut raskaaksi tuntemattomalle merenmiehelle ja yritit sysätä huoltajuutta kakarasta pahuuden keisarin Skeletorin harteille? *Raphael summaa tarinan ytimen*

 

April: No tuota, voihan sen noinkin sanoa. Ehkä halusin testata miltä avioliitto maistuisi. Eikä se oikein päässyt edes alkuun kun siitä meni jo maku. 

Raphael: Ja sä palasit siis kotiin?

 

April: Niin, kävin siinä samalla reissulla päästämässä pikku-Ericin päivänvaloon ja palasin kotiin. Olihan minun lopulta sitouduttava olemaan kotiäiti. Mutta sitten ongelmat vasta alkoivat.

Raphael: *huolestuneena* Ongelmat?

 

 

April: Niin. Koska en ole koskaan ollut merenneto, enkä siis tiedä miltä sellainen elämä tuntuu, on vaikeaa asettua Pikku-Ericin asemaan. Ja täällä kaukana mereltä, kuivassa NY:n sykkeessä hän tuntee varmaankin olonsa kuin kalaksi kuivalla maalla. Pikkuinen ikävöi merta vaikkei ole koskaan sellaista edes nähnyt.

Kuin vahvistakseen asian, Pikku-Eric alkoi taas itkeä sydäntäsärkevästi.

April: Vanhemmuus ja vieläpä erityislapsen yksinhuoltajuus on totta puhuen rankkaa. Pikku-Eric on hyvin tunteellinen ja herkkä lapsi, hän reagoi kaikkeen voimakkaasti.

 Raphael: Tuota.. vaikka mun ei kuulu valistaa sinua ehkäisyn käytöstä... 

 

Raphael: ...niin etkö sä yhtään ajatellu tätä ennen kuin pamahdit paksuksi!? *Raphael kivahtaa kovemmin kuin aikoi, kunnes muistaa taas puhuvansa entiselle tyttöystävälleen eikä veljilleen*

 

 

April: Olet oikeassa... Mutta Pikku-Eric on silti parasta mitä minulle on tapahtunut. Katso, löysin vihdoin elämäntehtävän Raph. Jonkun joka pysyy kanssani niin myötä kuin vastamäessä ja rakastaa minua ehdoitta.
 

Pikku-Eric: Gu-gu-guu

Raphael mulkaisi jälleen pientä viatonta olentoa, eikä voinut sanoa olevansa eri mieltä. Ihmistä ja kalaa muistuttava piltti oli sydämet sulattava otus. Aprilin omaa lihaa ja verta oleva lapsi, jollaisesta Raphael ei ollut koskaan edes voinut haaveilla. Mutageeni aiheutti kantajissaan sukukypsyttömyyttä, eikä kukaan hänen kohtalotovereistaan ollut vielä koskaan onnistunut lisääntymään luonnollisesti. Ei ollut siis sattumaa, että mutanttininjoja kutsuttiin teini-ikäisiksi iästään riippumatta.

 

 Raphael: Tuota April.. mitä sanoisit, jos sä ja mä kokeiltais vielä? Lupaan etten pelasta sua aivan yhtenään, mutta mä voisin varmaan toimia Skeletoria parempana roolimallina kersalle?

  

April: Hmm.. Oletko varma? Tiedäthän kuinka epävakaa persoona olen? Saatan yhtäkkiä lähteä jonkun huithomppelin matkaan?

Raphael: Mmmm.. Tiedänhän mä, mutta siks mä just rakastan sua kun oot tuollainen. Ja totta puhuen, mua on aina kiehtonut vanhemmuus.

 

April: Raph, tämä lapsi tarkoittaa aika suurta sitoutumista ja ennen kaikkea suuria hermoja. Et ole koskaan ollut kovin hyvä vihanhallinnassa.
 

Pikku-Eric: Guu-guu-gää-plää

Raphael: Nääh, älä mieti liikaa April. Mä oon hyvä skidien kanssa, usko pois. Mieti vaikka millainen kunnon kansalainen Casey Jonesista kasvoi mun hyvää tekevässä seurassa.

 

April muisteli jääkiekkomaskista huligaania, jonka näki muutama vuosi sitten eräässä mielenosoituksessa, eikä ollut kovin vakuuttunut.

 

Raphael: Sitäpaitsi viemäristä löytyy paljon tilaa isommalle uima-altaalle kuin tuo kylpyamme ja mä osaisin opettaa naperolle uimataitoa. Mä saan kundit lapsenvahdiksi jos mennään joskus kahestaan leffaan. Kuule kaikki kyl järjestyy April, ihan saletisti. 

April: Oi Raffe, olet kyllä kiltein tuntemani olento - ja ehkä se on juuri sitä mitä olenkin oikeasti kaivannut. *pussaa* Anteeksi, että pilasin meidän suhteen, mutta ehkä tästä voi seurata jotain parempaa.

Raphael: Toivotaan. Mä ainakin oon valmis menemään eteenpäin, jos sä lupaat että puhut mun kans ennen kuin lähdet huiteleen.

 April: Sovittu. *tarttuu Raphaelin käteen*