Alkuperäinen julkaisupvä: 30.3.2021
Tekijä: Suruni
Eerikki Pennilällä oli kaikkea: iloa tuottava työ (avustavana) ratsastuksenopettajana, kukoistava poniklubi, rakastava vaimo ja... puuttuiko yhtälöstä kuitenkin jotakin?
Sekä Eerikille, että hänen vaimolleen Steffy-Phanielle alkoi ikää jo kertyä, mutta Pennilän hevostallin perijää ei ollut kuulunut. Eerikki ei ollut liiemmin huolehtinut moisesta, asioillahan oli tapana järjestyä tavalla tai toisella, mutta vaimon viimeaikainen nalkutus Eerikin suvunjatkamiskyvystä oli kieltämättä tehnyt lommon avioliiton autuuteen.
Eipä sikäli, että Eerikki Pennilän ja Steffy-Phanie Guggenheimo-Pennilän liitto olisi ollut kovin auvoinen vuosikausiin. Eerikki käytti tarmonsa ponien hoitoon, joka Steffy-Phanien mielestä olisi ollut tarpeellisempi avioparin makuukammarissa. Yrittihän Eerikki toki parhaansa, mutta jos hänen piti valita peliautomaatin vai vaimon seura lauantai-iltana, ei harkitsemiseen mennyt kuin aika, joka kului Eerikiltä saappaita jalkaan vetäessä.
Myönsi kumpikaan sitä tahi ei, tämän avioliiton makuuhaavat olivat pahasti tulehtuneet.
Koska Eerikki Pennilä oli mies, joka halusi tehdä muille mieliksi, oli hän taipunut vaimon vaatimusten edessä ja käväissyt tohtori Heinzin vastaanotolla arkaluonteisessa urologisessa tutkimuksessa. Aluksi Eerikki oli arvellut piipahtavansa vain paikallisen eläinlääkärin vastaanotolla muutamalla kouraisulla, hoitihan kyseinen lääkäri taitavasti myös Pennilän tallin siitosoriit, mutta kun vaimo Steffy-Phanie oli kuullut Eerikin suunnitelmista, oli hän puuttunut asiaan ja varannut miehelleen maineikkaimman lääkärin, jonka isänsä perintörahoilla oli saanut. Kyse oli suvun jatkamisesta eikä kukaan saisi väittää, etteikö Steffy-Phanie Guggenheimo-Pennilä tekisi kaikkeaan sukunsa kunnian eteen!
”Eerikki! Sisään sieltä! Tohtori Heinz soittaa!” Steffy-Phanie Guggenheimo-Pennilä kiljui tallin ikkunasta.
Eerikki Pennilä, joka oli juuri pitämässä ratsastustuntia, kuuli vaimonsa kalkatuksen paitsi vihlovana korvissaan, myös selkäpiissään.
”Vaimoseni, minulla on juuri tunti kesken...” Eerikki yritti piipittää vastaan, mutta tuskin miehen ääni kantautui pihan poikki saati sitten rouvan kuuluville.
”Tänne niin kuin olisit jo, Eerikki! Tohtori Heinzilla on testikkeliuutisesi!” emäntä Pennilä karjui tallin parvelta niin että ponit hirnahtivat säikähtäneinä.
Eerikki lehahti punaiseksi ja pinkoi nopeasti tallin suuntaan oppilaidensa hihityksen säestämänä.
”Herra Pennilä...” ääni puhelimessa aloitti ”olemme saaneet testituloksenne analysoitua.”
Sekä herra Pennilä itse, että rouva Pennilä jähmettyivät odotuksesta.
”No, antaa kuulua!” Rouva Pennilä kiljahti malttamattomana.
”Valitettavasti siittiösolujenne määrä, liikkuvuus ja elinvoima ovat selvästi keskivertoa alhaisemmat. Luonnollisen raskauden mahdollisuus on noin viisi prosenttia.”
”Arvasinhan!” Steffy-Phanie kiljahti ja mätkäisi miestään takaraivolle kuin pullavarkaudesta yllätettyä pojannulikkaa.
”Miehenpuolikkaani on ollut keskivertoa alhaisempi jo naimisiin mentyämme. Miksi ihmeessä rakastuinkaan tuohon vätykseen?” rouva kimitti hysteerisenä.
”No, no, rouva hyvä.” lääkäri Heinz rauhoitteli ja siirtyi puhumaan kaiuttimen kautta. ”Miehenne on 56-vuotias, tämä ei voi tulla yllätyksenä. Teidän olisi pitänyt miettiä suvunjatkamista jo parikymmentä vuotta sitten. Mutta älkää olko huolissanne, nykylääketiede on valjastettu auttamaan kaltaisianne ikääntyviä lapsettomia pariskuntia...”
”Ikääntyviä? Ikääntyviä!” Steffy-Phanie kimitti tuohtuneena. ”Mieheni saattaa olla ikäloppu, mutta minä... minä olen vielä tuore kuin kedonkukka! Eerikki oli varsinainen kehdonryöstäjä naidessaan minut 22 vuotta sitten...”
”Hmmm” Tohtori Heinz ähkäisi ja kuvitteli ex-vaimonsa nyrpeän ilmestyksen edessään. ”Papereissani lukee, että te rouva Pennilä, olette 47-vuotias. Voitte vallan hyvin vielä saada lapsen, mutta ilman lääketieteen apua se tuskin onnistuu.” tohtori Heinz luennoi ja tunsi itsekin vanhentuneensa tuskallisen puhelun aikana vuosikausia. ”Voisin suositella sijaissiittäjää tai ehkä kohdunvuokrausta...”
”Hävytöntä!” Steffy-Phanie kiljaisi ja löi luurin kiinni niin että kalahti. ”Minäkö muka ikääntynyt?! Miten se kutale kehtasi!”
Turkkinainen tohtori Heinzin työhuoneessa: ”Hjaloo? Hjaloo? Sinä etsi hjuva vuokrakohtu? Minulla olla hjuva terve venalainen kohtu! Russsalka! Minä synnyttää! Hjaloo? Hjaloo?”
Turkkipantanainen: "Babutzka! Babutzka!"
Tohtori Heinz: ”Perhana! Ja olin ihan viittä vaille lyömässä diiliä lukkoon!”
Eerikki lohdutti vaimoaan: ”Minähän se tässä ikäloppu olen, mutta sinä... Sinä, rakkaani olet yhtä pehmohipiäinen kuin niissä juhannustansseissa vuonna -95, joissa ratsastit minulla ensi kertaa!”
Jos rouva Pennilä olisi ollut tunteellinen nainen, hän olisi varmasti tirauttanut kyyneleen tilanteeseen sopivasti. Rouvan eduksi mainittakoon, että hän yritti kyllä, mutta eihän siitä mitään tullut.
”Tule, Eerikki, näytetään sille puoskarille, että meidän sukusolumme ovat vallan mainiossa käyttökunnossa!” Steffy-Phanie sanoi miehelleen ja tuuppi tämän heinäladon puolelle.
Sinä iltapäivänä erään pitkän avioliiton makuuhaavat paranivat, ainakin hetkeksi.
----
Tohtori Heinzin kuvat lainattu Ihmeidentekijät tv-sarjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti