lauantai 27. toukokuuta 2023

Halpatuotantosiskon pyörähdys palatsiin

Alkuperäinen julkaisupvä: 27.2.2022
Tekijä: Suruni





Rauhallisen iltapäivän Catwalk kittyjen asunnolla keskeytti terävä ovikellon ääni.

 

Sol: ”Kukas siellä mahtaa olla?”

Lumi: ”Varmaan joku rahanruinaaja.”

 

 


Sol: ”No, paras silti käydä tarkistamassa.”






Lootuksen työhuoneessa samaan aikaan:

 

Lootus: ”Ovikello? Oliko minulla joku asiakastapaaminen sovittuna, en millään muista... Mutta eihän kukaan enää nykyään tapaa naamatusten, kaikki palaverit hoidetaan tiimsin kautta! Olin itse jo edelläkävijä vuonna 2005 kun aloittelin palaverien pitämistä messengerin kautta... ”

 

 

”Siitä asti tämä luotettava kone on ollut kotitoimistoni sydän ja aivot! Eikä koskaan ole tarvinnut varmuuskopioida mitään tiedostoja!”





Catwalk Kittyjen valokuvastudiossa samaan aikaan:

 

Eeben: ”Soiko ovikello? Olisikohan siellä lähetti tuomassa niitä tilaamiani Märät Mirrit -kalentereita...? Paras mennä kurkkaamaan ennen kuin muut ehtivät!”

Miu: ”Hei entäs tää meidän valokuvaussessio? Me tarvitaan nää kuvat meidän portfolioon heti, ei me muuten päästä siihen uuteen realityyn!”

 

 


Mau: ”Mrrr, häipyi mokoma!”

Miu: ”Mennään katsomaan kuka piru siellä ovella muka on.”

 

 

Mau: ”Hei jos siel onkin se äijä jolle lähetettiin nakukuvia viime kuussa? Sehän sanoi olevansa Hollywood -agentti!”

Miu: ”Hei joo, paras mennä äkkiä ennen kuin muut kittyt omii sen!”





Bean meikkistudiossa samalla hetkellä:

 


Bea: ”Ai pirskatti kun säikähdin tuota kellon pirinää! Nyt meni kyllä sminkkaus uusiksi. Sori Nilla!”

Nilla: ”Ai mikä meni häh?”





Ovella:

 

Feikkikitty: ”Helou helou, I'm your long lost twin!”

Sol: ”Mitä peeveliä?”

 

 

Eeben: ”Onks siel matkahuollon lähetti?”

Miu ja Mau: ”Eiku onks siel yks mystisen näkönen ukko jolla on asiaa meille?”

 

 


Feikkikitty: ”No en mä sentään ihan kaksonen oo, mut melkein. Sukua kuitenkin teitille. Kaikille teitille. Ni nyt kun mä sain tietää mun upeet sukujuuret ni mä etin teitin käsiini ja päätin tulla näytille! No, mitäs mieltä oot?”

Sol: ”Tuota... mitä... kuka...”

 

 

Lootus: ”Kuka siellä on?”

Sol: ”Taitaa olla paras, että vilkaiset itse.”

 

 

Feikkikitty: ”Hellou vaan sullekin. Nii mä tässä olin juuri esittelemässä itteeni, mä oon Kitti. Ja sukua teitille.”

Lootus: ”Tuota noin. Näytät kyllä vähän jotenkin tutulta, mutta...”

Kitti: ”Ja tutummaks vaan tullaan! Jos pääsis vähän peremmälle teitin huushollin puolelle...”

Lootus: ”Enpä kuule oikein tiedä...”

 

 

Kitti: ”Nii joo, kyl mä tiiän sen salasanankin.” Kuiskaa ”Se on Lanard!”

 

 

Sol ja Lootus kääntyvät poispäin ovelta, kuiskivat keskenään.

Sol: ”Mitä hittoa, Lootus? Mitä meidän oikein pitää tehdä? Sehän tiesi Catwalk Kittyjen virallisen salasanankin! Lain mukaan meidän on päästettävä se sisälle!”

Lootus: ”Voisi olla kyllä jo aika vaihtaa tuo salasana, siinä on nykyään vähän paskan maku...”

 

 

Sol ja Lootus kääntyvät takaisin kohti ovea.

Lootus: ”Ymmärtänet, että tämä oli varsin yllättävä ja odottamaton kohtaaminen. Mutta Catwalk Kittyjen lain mukaan sinut on päästettävä sisälle, koska tiesit salasanamme. Se todistaa, että olet todellakin yksi meistä.”
Viimeisen lauseen Lootus sanoi hampaat irvessä.

Kitti: ”No niin, jees! All right!”

 

 

Kitti kulkee Solin ja Lootuksen ohi sisälle. Sol tarttuu Lootusta käsivarresta ja sihahtaa hiljaa:

”Ei hitto, katso! Eihän sillä ole häntääkään! Mikä pirskatin kitty tuo Kitti oikein on?”
 

Kitti: kailottaa kovaan ääneen ”No wau, ei vitsit mikä lukaali täällä teillä on! Ihan ku joku palatsi! Tännehän jäis vaik asumaan!”



Kaikki Catwalk Kittyt kerääntyvät olohuoneeseen Kittin ympärille.

 

Kitti: ”Wau, teitti on niiku mallei sit tääl kaikki? No ei ihmekään et asutte tälläses hienos kartanossa!”

Nilla katselee ympärilleen nenäänsä nyrpistäen ja ajattelee itsekseen: ”Minun mielestäni olisi kyllä aika jo päivittää tämä meidän ”kartanon” yleisilme yhdeksänkymmentä luvulta nykypäivään...”

 

Eeben: ”No, ei me kaikki olla malleja, on täällä muutakin väkeä. Olemme monialaisia ammattilaisia.”

 

 

”Minä esimerkiksi olen valokuvaaja, ”

 

 

”Bea on meikkiartisti”

 

 

”ja Lootus hoitaa koko paikan pr:ää ja toimii ylipäätänsä meidän agenttinamme. Hän on koko toimiston keskusyksikkö.”

 

 

Kitti: ”Wautsi, oikein agentteja! Teitti on paitsi malleja ni agenttejakin! No kyl rahaa sit piisaa! Kuis kaua teitti on tääl asuneet? Mä haluun kuulla kaiken!”

 

 

Lootus: ylpeänä ”Minä perustin Catwalk Kittyjen mallitoimiston vuonna 2005 ja muutama vuosi sen jälkeen päätukikohdaksemme muodostui tämä talo. Osa meistä oli tuttuja jo vuosien takaa, sillä asuimme yhdessä Kökkölässä, mutta muutama on tullut Monstereelta tai muusta isosta kaupungista ja pari jopa Australiasta asti.”

 

 

”Saimme odotella työviisumeita pari vuotta ennen kuin nuo kaivatut kittyt pääsivät liittymään joukkoomme.” hymyilee Kiss-Kissille ja Sushille

”Kaikki me asumme ja työskentelemme täällä, se sopii meille sillä olemme perhettä. Emme kaikki ole tietenkään siskoksia, mutta kuulumme samaan Kittysukuun, kuten yhdennäköisyydestämme varmaan huomaat. Olemme pitkiä ja meillä kaikilla on PITKÄ TUUHEA HÄNTÄ.”

 

 

Kitti: ”Joo vitsit wau. Kyl kelpaa ku on perhettä ja rahaa. Mähän oon ite orpo ja hylätty, jouduin myymää itteeni yhes vaihees et sain yöpaikan... Sit mä sain selville, että täällä asuu komppania mun sukulaisia, eli Catwalk Kittyjä. Nyt kyl elämä taas hymyilee.”

 

 

Selene: ”Niin miten siis sait tietää, että olet sukulaisemme?”

Kitti: ”No näkeehän sen heti... Hei mut saisiks mä lainata teitin puhelinta? Mä lupasin soittaa mun poikkikselle heti ku oon perillä. Me ollaan niiiiin rakastuneita! Se huolestuu jos ei kuule musta pariin tuntiin.”

 

 

Lootus: ”No, kaipa sinä voit.”




Muut Catwalk Kittyt kerääntyvät yhteen sillä aikaa kun Kitti soittaa puheluaan.

 


Selene: ”Siis mitä ihmettä? Kuka tuo tyyppi oikein on? Näkeehän sen, ettei se millään voi olla Catwalk kitty!”

Mari: ”Mutta se tiesi meidän super salaisen salasanan!”

Sushi: ”Ja kyllä se tavallaan näyttää... Jotenkin kaukaisesti...”

Kiss-Kiss: ”Mutta se on niin pätkä!”

Sol: ”Ja sillä EI ole häntää!”

 

 

Kitti: ”All right! Mä soitin nyt meitsin poikkikselle ni se tietää missä mä oon. Se tulee ihan kohta tänne.”

 

 

Sol sihahtaa Lootuksen korvaan: ”No hyvä, hakekoot se mies tuon tyypin pois täältä niin saadan vähän happea ja miettimisaikaa tälle koko asialle!”

 

 

Kitti: ”Mites siskot, eks ois aika hyvä syy nyt järjestää bileet tai joku niiku illanvietto? Jos te hoidatte samppakaljat ja muut hienoudet ni mä kyl järjestän tuvan täytee väkee ja viihdettä...”

Lootus: ”Me ei kyllä olla mitään bile-eläimiä täällä. Talossa asuu lapsiakin.”

 

 

Kitti: ”Hei relaa, mutsi! Ei täs nyt olla mitään herskaa vetämäs keskellä päivää, ihan vaa pikku kaljottelut siskojen kesken... Vai onks jollai herskaa? Tabui? Kristallii? Pölyy?”

Nilla: ”Pölyä ja karvapalloja löytyy aina. Joku vois muistaa imuroida sohvan takaa joskus...”

Kitti: ”No jos ei bileit sit ni teitti vois vaik jonkuu tourin järjestää, et pääsis vähän pyörähtää tääl palatsissa paikkoja kattelees.”

 

 

Lootus: ”Ensin voisit kertoa meille enemmän itsestäsi. Olemme kaikki uteliaita tietämään miten sait tietää sukusuhteestasi meihin ja mikä oma perhetaustasi on.”

Kitti: ”Voi se on surullinen tarina! Mä oon kuule köyhistä oloista! Tää mekko on ainoo mitä mä omistan ja nää kengätkii sain yhelt Iivanalta, ku sil kävi sääliks mun paljaita töppöjalkoi...”





Samassa ovikello pirahtaa taas.

 

Kitti: ”Se on takuulla mun poikkis! Mä meen avaamaan!”





Kaikki kerääntyvät ovelle.

 

Kitti: ”Anthrony! Vitsit mulla oli ikävä teittii!”

Anthony: ”Hellou vaan leidiis...”

Lootus: ”Mitä halvatun helvettiä?”

 

 

Kitti: ”Tää komistus tässä on mun poikkis, Anthrony Armaani, kissallinen mies!”

Sol: ”Kiusallinen mies enemminkin... Alas on mies vajonnut.”

 

 

Lootus: ”No ainakin tiedämme, mistä salasanamme oli vuotanut...”

 

 

Anthony: ”Niin me ollaan jo vanhoja ystäviä näiden tätien kanssa... ”

Lootus: ”Tätien!”

Anthony: ”Kröhöm... Minulla kun on tämä nuorikko tässä käsipuolessa, niin aika onnellinen mieshän minä nykyään olen.”

Kitti: ”Nii joo, Anthrony mainitsikin et te niiku tunnette jo entuudestaan. Anthrony sanoi, että kyllä musta nyt oikee malli tulee kun mä tuun täällä teitin päämajassa käymään, eikä enää semmonen vaa nakumalli jossai homeisessa hotellihuoneessa tuntitaksal...”

 

 

Lootus: ”Sinä se et tavoistasi parane sitten millään, Anthony. No, olet ainakin löytänyt vertaistasi seuraa tällä kertaa. Onnea vaan molemmille.”

Kitti: ”Vitsit kiitti, mä oon niin häkeltyny täst ystävällisyyden määrästä täällä, mä en oo yhtään tottunu tälläsee luksuksee ku mä oon niin huonoist ja vaatimattomist oloista ite!”

 

 

Sol: ”Miten te oikein tapasitte toisenne?”

Kitti: ”No me törmättii tos pari päivää sitte yhes baaris Tropiikissa. Mun toppi valahti alas baaritiskillä ja Anthrony seivas mut ja siitä lähtien me ollaan oltu ihan rakastuneita ja erottamattomat.”
 

Sol: ”Kaksi päivää?”

Kitti: ”Joo vitsit meil on kohta viisi päiväis päivä! Anthronyy, kultsii!”

 

 

Lootus: ”No, oli mukava kun pyörähditte täällä meillä, mutta työt odottavat...”

Kitti: ”Joo, tietty! Mmmmm Anthrony! Hani! Duuni kutsuu! MmmmmMMm” *pusin pusin*

 

 

Kitti: ”Anthrony kultsi kuule, mul on nyt kaikki hyvin tääl kittyjen kanssa ni sä voit ihan hyvillä mielil lähtee kotiin. Musta tulee nyt malli ja tän palatsin kotikissa!”

 

 

Lootus: ”Tuota, eihän me...”

Sol: ”Eihän nyt tänne...”

Eeben: ”Eihän se voi... Sano sille Lootus!”

Kiss-Kiss: ”Ei ainakaan mun huoneeseen mahdu.”

 

 

Anthony: ”Pus pus, tsaukki Kitti kulta, muista sit soitella!”

Kitti: ”Joo mä soittelen sulle, saan lainata ton yhen tädin puhelinta.”

Lootus: ”Tädin!”

 

 

Kitti: ”Voi vitsit meistä tulee nyt hyvät ystävät ja onnellinen kittyperhe! Mä en malta oottaa et musta tulee kuuluisa malli ja kaikki tietää et mä oon Catwalk Kitty! No nii, all right! Nyt meitsi vois asettuu taloks, et jos joku näyttäis missä mun punkka on ni voisin ekaks mennä koisaa... Tuli biletettyy vähän pitempää eile illal ku meinasin... Mut sellasthan se julkkisten elämä on! Täst lähtien mä vaa biletän kaupungin vispikerman kaa jossain paljon paremmas paikas ku Tropiikki...”

 

 


Koko Catwalk Kittyjen vakiojoukko seisoi pöllämystyneenä tuijottaen itse kuka minnekin. Useimpien päässä oli silti sama ajatus: Mitä oikein tapahtui? Kuka Kitti oikeastaan oli? Ja miten ihmeessä hän oli onnistunut kutsumaan itsensä asumaan Kittyjen luokse? Entä Anthony? Mikä hänen osuutensa tähän kaikkeen oli ja vieläkin tärkeämpää, mitä mies oikein yritti saavuttaa tällä tempauksellaan?


Kissa oli nostettu pöydälle eikä tämä kissa mitä ilmeisemmin suostuisi tulemaan alas sieltä vapaaehtoisesti.


tiistai 23. toukokuuta 2023

Ambe ja Kimbe, ahdistuneet orvokit

Alkuperäinen julkaisupäivä: 30.1.2022
Tekijä: Compiih

Ridgen viimeaikaiset kokeilut piristää naiselämäänsä, sekä piristää muutakin elämäänsä, olivat kariutuneet toinen toisensa jälkeen.



Miehen tavallisesti niin rautaista itsetuntoa varjostivat pieleen menneet mökkikaupat, pieleen mennyt jäätelökioskin perustaminen sekä jo monet pieleen menneet naimakaupat... edellisestä kerrasta oli sitäpaitsi liian kauan, koska Ridge ei enää muistanut ketä hän oli viimeksi kosinut.



Ridge tunsi olevansa rappiolla ja alamäki näytti jatkuvan silmän kantamattomiin. Hän ei viitsinyt näyttää naamaansa enää edes Tropiikissa, kanta-pubissaan, sillä liian monta kertaa hän oli siellä toikkaroinut jurrissa viimeisen viikon aikana. Hänen oli pakko löytää joku muu paikka missä helpottaa maailmantuskaansa - ja päästä siitä yli.



Eräs pahimmista räkälöistä Kalifornian kukkuloiden jäterapakoiden takana oli Pub Rankka. Rankka paikka se oli aivan kirjaimellisesti, sillä sinne pääsi sisään ainoastaan, jos sattui olemaan sorkkaeläin tai siihen rinnastettava järkäle. Toinen toistaan rumemmat anthrot: karjut, sonnit ja nautaeläimet, villisiat, sarvikuonot sekä mutantti-mullikat kokoontuivat Pub Rankkaan vetämään perseet ilta illan ja viikko viikon jälkeen.



Yksi syy siihen että elukat pitivät kantapaikkaansa Rankassa oli se, että nämä karjut olivat niin huonotapaista porukaa, että heillä oli usein jo porttikielto parempiin juottoloihin. Toinen syy oli varmastikin, että Rankassa ei kenenkään naamavärkkiä mulkoiltu kieroon jos ei ollut meikkiä eikä kiiltokuvapojan hipiää. Parta sai rehottaa, räkä valua ja silmät sirittää ihan vapaasti - viinaa sai aina ja halvalla.



Baariin eivät siis tavalliset tallukat liiemmin kaipailleet, eikä heitä sinne haluttu. Yleensä satunnaiset kokeilijat käännytettiin ovella tylyin murahduksin, mikä riitti pitämään yllä Rankan mainetta "sikojen klubina". Kuitenkin naissukupuolen edustajat rodusta riippumatta toivotettiin innostunein vislauksin tervetulleiksi - mutta yleensä heitä ei Pub Rankan läheisyydessä paikan maineen vuoksi liikkunut.



Tänä iltana Ridge oli ottanut härkää sarvista ja päättänyt mennä istumaan iltaa Pub Rankkaan - koska rankat huvit voisivat nyt auttaa pehmeämpiä keinoja paremmin, Ridge arveli. Ridge kaipasi helpotusta oloonsa ja uusia ideoita miten ottaa elämä haltuun - niitä mies etsi jälleen kerran lohduttavasta viinapaukusta.



Onneksi portsari sattui olemaan velkaa Ridgelle uhkapeleistä, joten hän päästi Ridgen sisään, härkäpäinen mies kun tämä oli.



Sarvikuono lätkäisi murahtaen vielä puhveli-tarran Ridgen hauikseen merkiksi että tämä kelpasi, eikä siten tulisi sanomista baarin puolellakaan.



Ridge saapasteli sisään muina miehinä ja jäi hetkeksi tuijottamaan avaraa valaistua juottolaa. Sisätila oli isompi kuin ulkoa katsoen oli luullut, ja lisäksi tilaa oli monessa kerroksessa. Ridge hymähti tyytyväisesti, sillä pubi vaikutti sisältä viihtyisämmältä kuin mies oli osannut odottaa.



Joukko röyhtäileviä sonneja viinakolpakot käsissä heiluen ei häntä huolettanut, vaan mies suuntasi rempseästi suoraan baaritiskille.



Ridge yritti pälyillä drinkkien nimiä, mutta juomalistan sijaan mies näki vain käsinkirjoitettuja krapulalääkemainoksia.



"Tuota noin, mitä suosittelisit tänään?" Ridge kysäisi huolettomasti, kun ei tiennyt mitä kyttyräselkäisellä baarimikolla oli tarjolla. Ridge arveli, että kanta-asiakkaat tiesivät talon juomat niin hyvin ettei erillistä drinkkilistaa tarvittu.



Baarimikko: Einarin juustot ois tarjooksessa...


Ridge vilkaisi juustokoria, jossa kuivettuneet homejuustot lepäsivät. Eltaantuneesta hajusta päätellen niiden parasta ennen-päiväys oli mennyt aikoja sitten.



Baarimikko: .. ois meillä tuo drinksulistakin, katto siitä ittelles sopivaa.


Baarimikko iski juomalistan tiskiin. Ridge kiitti ja jäi tutkimaan sitä.



Tarjolla olivat: Räkäkänni, Kalsarikänni, Luomukänni, Kännikala, Perseet, Peruskänni ja Muistinmenetys.



Ridge tilasi peruskännin, näin alkajaisiksi. "Pieni muistinmenetyskään ei olisi pahitteeksi" Ridge tuumaili itsekseen odotellessaan juoman valmistumista.



Ridgen suu vettyi jo kärkkyessä alkoholin turruttavaa potkua, vaikka poreileva juoma näyttikin hieman liian miedolta hänen makuunsa vihreine mintunlehtineen.



Ridge hörppäsi ronskisti ison kulauksen. Kylläpä se maistuikin happamalta. "No pari lisää näitä niin maku paranee!" Ridge lohdutti itseään.



Eräs punainen sonni käveli tiskille ja tilasi Räkäkännin. "Mitä siihen tulee?" Ridge tiedusteli, tuumaillen mikä menisi alas seuraavaksi.



"Viisi osaa kiljua, yksi osa räkää" baarimikko totesi Ridgelle paukauttaessaan lasin sonnin eteen. Ridgen vatsassa muljahti kun hän katsoi klimppistä keltaista juomaa. Eipä ollut tosiaan häävi paikka.



"No, näin pohjalle olen valunut", Ridge mietti. "Mutta sitä nopeamman ja loistokkaamman comebäkin meikäläinen Kalifornian kukkuloille teekee, kun otan täältä vauhtia!" Ridge viimeisteli ajatuksensa.



Peukku peukutti hänelle olevansa samaa mieltä. Se piristi Ridgeä vähäsen ja hän huitaisi loput juomastaan kurkusta alas.



Peruskänni hiipi hiljalleen hänen kehoonsa alkaen turruttaa kipeitä paikkoja sielussa. Mies tunsi olonsa rentoutuneemmaksi ja mieliala alkoi jo kohoilla Kaija K:n tahtiin.



Samassa ovensuulta kuului armotonta vislaamista. Ridge havahtui mietteistään ja näki että sisään astui juuri kaksi kaunista tytteliä - aivan kuin tilauksesta! Naisseuraa tässä kipeästi kaivattiinkin, parantamaan entisten naisseikkailujen haavat!



"Vosuja! Voi poijjjat!" röhähti yksi karju ihastuneena.



"Älä intoile, ei ne kestä täällä ku 5 minsaa... Ei täällä kukaan kestä selvinpäin." karskin näköinen sarvikuono-mutantti rauhoitteli vieressä.



Ridge päätti lähestyä naisia hetimiten, ennen kuin nämä tulisivat katumapäälle baariin astumistaan - härkämiehethän katselivat heitä jo ahnaasti kuin saaliskimpaleita. Naiset näyttivät ovensuussa epäröivän kääntyäkö takaisin ulos vai uskaltautuako sisälle pubiin.



Ridge vetäisi naamalleen viehkeimmän hymynsä, suoristi ryhtinsä ja astui muutamalla harppauksella nuorten naisten luokse rintalihakset innosta väristen.



Ridge: Iltaa, arvon leidit. Istahtakaapa hetkeksi seuraani niin tilataan teille pari drinksua.


Naiset katsoivat toisiinsa epävarmoina.



Ridge: Nimeni on Ridge. Olen lempeä vesipuhveli, ja voin toimia kavaljeerinanne täällä. Älkää välittäkö näistä kuolaavista karjuista, he ovat leppoisaa väkeä, kunhan vain nauttivat saadessaan hieman parempaa naaras.. öö..nais... parempaa väkeä tupaan.


Ridgen känni alkoi jo vaikuttaa ja hänen tavallisesti niin lipevä kielensä tuntui menevän solmuun. Peruskänni olikin paljon vahvempi paukku kuin Ridge oli olettanut.



"No, josh en onnisshtu naisten kaadossha tänä iltana, voin ainagin ottaa tyttelien buhelinnumerot ylös." Ridge puhui ajatuksensa ääneen ja hikkasi. Sitten hän nolostui, eihän hänen ollut tarkoitus sitä ääneen sanoa!






Nuoret naiset kuitenkin vain hihittivät ja näyttivät rentoutuvan hieman, ehkä he kuulivat Ridgen vitsailevan. Ja toisaalta, kukapa nainen tällaiseen paikkaan tulisi muuta kuin renttua etsimään, Ridge helpottui tajutessan. Ei hänen tarvinnutkaan olla sen parempi tänään.



"Minä olen Amber" kertoi vaaleahiuksinen nainen. "Ja minä Kimberly" vastasi toinen.

Amber: Me ollaan vasta muutettu tänne lähistölle...

Ridge: Hyvä hyvä! Minägin olen vasshta muuttanut.. poigamieheksi. *sopersi puuroisilla aivoillaan*




Ridge pudisti päätään ja joutui sen tehtyään ottamaan tukea tikkaista, ettei maailma olisi heilauttanut häntä kumoon. Ensimmäistä kertaa kännistä oli näin paljon haittaa. Ridgen kuuluisat puhelahjatkin pettivät nyt kriittisimmällä hetkellä.



Ridge yritti uudellen.

Ridge: Ambe.. ja Kimbe. Juuu, givat nimet neidokeilla! Tilataaks vähän juomaa deillekin, niin dunnelma rendoutuu? On meinaa.. TUJUA davaraa! Hik!


Naiset katsoivat Ridgeä säälivästi.

Ridge tajusi, että eihän näillä repliikeillä ketään saisi sänkyyn, tai edes iltaa istumaan! Hänhän oli kuin mikäkin namusetä, tarjoamassa alkoholia nuorikoille heti kättelyssä. Ridgeä nolotti. Ehkä olisikin vaan paras häipyä, jättää koko ilta unohduksiin ja saammua sohvalle peittelemättä.



Kimberly: Tota... Me ei oikein taideta sittenkään jäädä. *katsoo ahdistuneena Amberiin*

Amber: Joo, ei me voidakaan. Tuli yks juttu. Pitää varmaan mennä.




Ridge kauhistui, näin pian hän oli jo mokannut ja tytöt olivat lähdössä! Jos hän tästä vielä selviäisi, hän ei enää ikinä joisi... Ei, sitä ei Ridge voinut sentään luvata. Mutta koska mies ei ollut luovuttaja-sorttia, hän päätti pelata viimeisen korttinsa: jättää iskuyritykset ja siirtyä kuuntelijan rooliin.



Ridge. Joo, mä dajuan. Tää baiggahan ei oo shobivaa dei..teidänlaisille kukkashille, ju nou. Mishdä shanoiddegaan että muutitte dä.. tänne?

Kimber: Ööh.. orpokodista.



Ridge puuskahti järkyttyneenä:

Ridge: Orbokodista!? Ou nou! Oleddekste tyttäret orboja?


Amber mulkaisi Kimberlyä vihaisesti.


Amber: Ei sun sitä pitänyt kertoa! Nyt meni viimeisetkin mahikset löytää kiva kundi.




Ridgen kävi sääliksi tyttöjä, hänhän oli vain halunnut innokkaasti sänkyseuraa, mutta nämä naiset olivat vasta aikuisen elämänsä alussa ja jo nyt näin pohjalla: ei vanhempia antamassa elämänohjeita ja rahaa viikonloppubileisiin, tai ylipäätään ketään pitämässä kuria. Ei kotiinpaluun riemua, kermaisia eggnogeja jouluaattona.. Ridgen isällinen vaisto huusi vääryttä ja sai peruskänninkin haihtumaan. Puuroisuus katosi ja Ridge tiesi äkkiä täsmälleen mitä tekisi seuraavaksi.



Ridge: Kuulkaas neidit, taidettiin lähteä liikkeelle nyt väärällä jalalla näissä esittelyissä. Aloitan uudelleen: meitsi on Ridge Forrester, Kalifornian kuuluisin muotimoguli, nouseva laulajatähti ja lisäksi sydämen salojen tulkitsija. Ja meikäläisestä näyttää, että te orvokit kaipaisitte vähän uutta tuulahdusta elämäänne, eikös?



Amberin ja Kimberlyn silmiin syttyi kimallus.

Amber: Sanoitko Forrester?

Kimberly: SE Forrester??


Tytöt katsoivat toisiaan yllättyneinä.

Ridge: Näin on näppylät! Ja meitsi tässä ajatteli, että voisin viedä teidät ensin vähän kiertoajelulle, näyttää meitsin pleissin ja vaikka kutsua teidät johonkin illanistujaisiinkin. *väläyttää hurmaavan hymynsä*



Amber: Hei mut sehän muuttaa asian! Eihän meillä niin kiire, vai mitä Kimberly? Me voidaan lähtee mukaan vaikka heti!



Kimberly: Joo! Oothan sä rikas ukko vai mitä? Onks sulla luksus kämppä, uima-allas ja kaikkee coolia?

Amber: Kimberly!!



Ridgen sydäntä lämmitti että oli näin äkkiä löytänyt elämälleen uuden tarkoituksen - ehkä hänen kuuluikin löytää nämä orpotytöt ja tarjota heille siivu luksuselämää. Ridgellä - hyväsydäminen kun oli - riitti rakkautta jaettavaksi: oli se sitten isänrakkautta, aviomiehen rakkautta, tai mitä rakkautta kulloinkin kaivattiin.



Ridge ei tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi, mutta hän oli varma että tämä ilta sittenkin muuttaisi kaiken, niin Ridgen kuin noiden orpo-parkojenkin elämässä! Oli käynyt ennenkin niin että neito jos toinenkin oli muuttanut täysin Ridgen elämän suunnan - tämän täytyi pakostikin olla yksi niitä hetkiä. Ridgen rinta röyhistyi samalla kun kadoksissa ollut itsetunto palasi hyristen hänen suoniinsa. Känniä jota Ridge oli tullut hakemaan ei enää kaivattu.

Ridge: Tottakai neitoset, tulkaahan niin meitsi näyttää vähän teille meikäläisen luksuskämppää - ja voin lurauttaa vaikka ihan biisinkin! Sen nimi on Villi Ridge, olette ehkä kuulleetkin?

Hyväntuulisesti jutustellen Ridge tarjosi käsikynkkäänsä naisille, jotka lähtivät innosta hihkuen hänen mukaansa.