Alkuperäinen julkaisupvä: 15.6.2022
Tekijä: Suruni
Morsiusponi: ”Minua hermostuttaa ihan kamalasti! Onhan huntu varmasti hyvin?”
Kaasoponi: ”Kaikki on hyvin, näytät kauniilta! Pian on aika astella alttarille, missä sulhosi sinua jo vartoo.”
Morsiusponi: ”Kunhan hän ei vain tulisi katumapäälle... Jos hän ei haluakaan rampaa vaimoksi?”
Kaasoponi: ”Älä höpäjä, siippasi rakastaa sinua! Eihän hän muuten olisi kosaissut kahden viikon seurusteluajan jälkeen?”
Morsiusponi: ”Rakastan häntä aina ja aina ja ikuisesti! Tämä on tosirakkautta!”
Alttarimusiikki alkaa pauhata ja kaunis morsio astelee epävarmoin askelin kohti alttaria.
Morsiusponi: ”Oh, rakas tuleva mieheni!” *punastuu*
Ridge toljottaa ponia pöllämystyneenä, mutta miehekkään karskina.
Vihkijä: ”Tahdotko sinä, Ridge Forrester, ottaa tämän käsiramman nuoren tamman talliisi ja rakastaa häntä nyt ja huomenna, kunnes kuolema teidät erottaa?”
Ridge: ”Voihan perhana!”
Morsiusponi: ”Ridge? Kultaseni? Vastaa kun sinulta kysytään! Rakastathan minua nyt ja huomennakin? Tahdothan naida minut?”
Ridge: ”Tuota... kyllä minä vissiin.”
Vihkijä:”Olette näin avioliittoon siunatut ikuisiksi ajoiksi myös jälkeentulevassa maailmassa. Ei palautusoikeutta!”
Alttarimusiikki pauhaa uudestaan.
Vihkijä: ”Suudelkaa morsianta!”
Morsiusponi tunkee lähelle Ridgeä, joka alkaa hikoilla.
Morsion kaula ei taivu tarpeeksi korkealle, joten suukko molskahtaa Ridgen nänniin.
Ridge: ”Ei helvetissä! Ääääkk!”
Ridgen huuto aamu-usvassa herättää miehen painajaisesta. Vaan olisiko sittenkin ollut parempi jatkaa unia?
Keittiögeisha: ”Kultsi, mikä sulla on? Ootko villinä heti aamusta? Khihihii... ”
Nainen toi vanhalta viinalta haisevat kasvonsa lähelle Ridgeä ja alkoi pusutella miestä minne yletti. Hien ja eltaantuneen alkoholin haju lemahti vahvasti vasten Ridgeä, joka alkoi voida pahoin. Päässä jyskyttävä särky alkoi välittömästi eikä Ridge enää ollut varma kumpi heistä haisi pahemmalta.
Ridge: *miettii* ”Miten helvetissä tänne päädyin?”
Kumpikin heistä tiesi, että Ridgen tie tämän naisen luo johti vain vahvan humalatilan kautta. Jos parempaa seuraa oli tarjolla, ei Ridge vilkaissutkaan naista, joka nyt lemmekkäästi kiehnäsi hänen vieressään satunnaisesti röyhtäillen.
Ridge yritti pinnistää muistaakseen mitä oikein oli tapahtunut edellisenä iltana... Haperot muistikuvat risteilivät hänen mielessään epälineaarisessa järjestyksessä.
Ridge: ”Mutta eikös minulla jossain vaiheessa iltaa ollut blondit kaksoset kainalossa...?”
Ridgen muistikuvat alkoivat seljetä.
Olihan kaksosveljillä ilmiselvästi Ridgen suunnittelemat asukokonaisuudet nänniöljyä myöten.
Ridge: ”Naiset haluavat olla kanssani, miehet haluavat olla minä!” Ridge röhähti itsetyytyväisyyden puuskassa ja osasi jo hymyillä muistikuvilleen, jotka ilmiselvästi todistivat Ridgen miehisyyden voimasta.
Ridgen muistelut jatkuivat.
Ridge: ”Vaan jossain vaiheessa iltaa taisi iloiset veikkokullat ottaa vähän matsia keskenään. Mikähän niille tuli? Varmaan alkoivat kinastella siitä, kumpi pääsee oppipojakseni. Noh, kisällin paikka on toistaiseksi vielä täyttämättä!”
Ridge: ”Vaan miten ihmeessä sitten tänne päädyin illan lopuksi ja mikä hitto se kamala painajainen oikein oli...”
Keittiögeisha: ”Kultsi lopeta jo toi mussutus ja tuu tänne mamin kainaloon! Tääl on sulle kunnon mussua, kokeile vaikka!”
Kuvotuksen krapula-aalto nousi Ridgen kurkkuun naisen tunkiessa kainaloon. Ajatus eltaantuneesta tuhnutortusta oli liikaa jopa Ridgen kestävyydelle.
Ridge: ”Nyt kyllä tämä jamppa tekee taktisen poistumisliikkeen!” Ridge oli jo varsin tuohtunut. Vaikka darra jyskytti päässä ei sekään saanut miestä pistämään pötkölleen tämän huushollin divaanille.
Keittiögeisha: ”Moikka vaan kultsu, nähdään taas!”
Ridge oli ehtinyt juuri käytävään kun kännykkä alkoi piristä ikävän kimakasti.
Ridge: ”No mitä nyt?” mies oli varsin tympääntynyt.
Nainen: ”Tuota... hei Ridge. Margo täällä. Minulla on kerrottavaa.”
Ridge: ”Kuka?”
Margo: ”Margo. Meillä oli se parin yön juttu pari kuukautta sitten?”
Ridge: ”Ai oli vai?”
Margo: ”Et siis muista... Olen se käsirampa nainen.”
Ridge: ”Käsirampa?”
Margo: ”Niin... Keksit sen hauskan anekdootinkin ilokseni, muistatko? ”Mikä kädentaitoissa uupuu, se kielitaidoilla korvautuu.” Hih hih. En voinut käyttää sitä kihlasormusta silloin kun halusit kosaista. Lupasit ostaa minulle timanttirannerenkaan sen sijaan... Emme ole nyt nähneet toviin, mutta minulla olisi tärkeää asiaa ja haluaisin todellakin tavata sinut.”
Ridge: ”Kuule Marjo...”
Margo: ”Margo!”
Ridge: ”Kuule Margo, minulla on nyt vähän kiireinen aikataulu...”
Margo: ”Olen raskaana!”
Margo: ”Ridge?”
Ridge: ”Mitä, minulleko?!”
Margo: ”Sinulle tai ehkä Garrisonille. Mutta melko varmasti sinulle, Ridge. Silloin kun kosit minua aiemmin olin hieman epävarma, mutta nyt todellakin haluan naimisiin ja pian!”
Eipä ollut ensimmäinen kerta kun Ridgelle oli äpärä tulossa. Tottuneesti mies toisti saman litannian kuin aiemmillekin äitiehdokkaille: ”Vaadin isyystestin valitsemallani klinikalla. Mitään sormuksia ei vilahtele suuntaan tai toiseen, ennen kuin on todistettu, että itiö on minun.”
Margo: ”Öh, totta kai Ridge.”
Ridge: ”Asianajajani ottaa yhteyttä yksityiskohtien sopimiseksi.”
Margo: ”Juu, sopii. Alttarilla sitten tavataan, Ridge! Olen varma, että tämä on tosirak--”
Ridge sulki puhelimen ennen kuin Margo ehti sanoa lausettaan loppuun.
Kulahtanutta katua pitkin asteli tympääntynyt mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti