Lady Leila, surusilmäinen onnenosuma

Alkuperäinen julkaisupäivä: 26.3.2023
Tekijä: Compiih

Lady Leila Lovely Locks asui kauniissa linnassaan Lovely Locksin kuningaskunnassa, jossa taivaalla lipuivat pastellinsävyiset pilvet ja palatsin ympärillä kasvoivat pitkiä hiuksia kasvattavat kutripuut. Ladyn hiuksissa asusavat keijuhännät ja muut puhuvat elämet seurasivat häntä kaikkialle.



Lady Leila oli lapsuudessaan ollut hovineitojensa Kiltti Hohtohiuksen ja Kihara Kiharruksen kanssa erottamaton kolmikko.



Heidän ainoa vastustajansa oli ollut nokkava mustatukkainen herttuatar nimeltään Korpinkutri.

Korpinkutri oli kehitellyt leikin, jossa Ladyn hiuksista hiuskiehkuran leikkaamalla voisi muka saada hänen taikavoimansa itselleen. Tämä tietenkin aiheutti sen että Korpinkutri kehitteli omien takku-keijujensa kanssa toinen toistaan katalampia suunnitelmia saada tuo hiuskiehkura itselleen. Ja kolmikko tietysti yritti estää häntä saamasta sitä. 

Linnassa ei asunut muita aikuisia ja näin ollen nuoret viettivät päivänsä tehden kaikkea hauskaa mitä keksivät. Korpinkutri oli lähinnä kateellinen heidän ystävyydestään, mutta oikeasti kaikki heidän välisensä kidnappaukset ja solvauksetkin olivat pelkkää hauskanpitoa.

Tuo aika oli kuitenkin mennyt menojaan. Kiltti ja Kihara eivät olleet pelkästään juoruilleet miehistä ja koiriksi muuttuneista noidutuista prinsseistä, vaan olivat oikeasti löytäneet miehet itselleen ja muuttaneet pois. Nyt Lady Leila ei saanut heiltä edes vaivaista tekstiviestiä puhelinsoitosta puhumattakaan, kun näillä oli kädet täynnä vaippojen vaihtamista ja ruuan kokkailua aamusta iltaan. Ja mitä oli tapahtunut Korpinkutrille? Kuka tietää.



Lady Leila Lovely Locks, nykyisin vain "Vanhapiika Lady Leila" oli surusilmäinen ja onneton omassa kauniissa palatsissaan. Kukaan ei enää juoruillut ja leikkinyt hänen kanssaan, eikä yksikään prinssi ollut muuttunut koirahahmostaan hänen salaiseksi rakastajakseen, kuten hän oli salaa haaveissaan toivonut.



Leila oli piinallisen tietoinen siitä, että hän oli jättänyt tilaisuutensa käyttämättä kun ei ollut lähtenyt "baareihin kaatamaan villimiehiä" tai "stadiin hengaamaan ja hurmaamaan söpöjä kundeja". Koko ajatus tuntui aivan vieraalta, hänkö muka? Ja miksi pitäisi löytää se mies? Mutta ei Lady Leila halunnut jäädä yksinkään — ja niin oli oikeastaan jo tapahtunut.



Aikansa yksin murehdittuaan Lady Leila päätti että tarvitsisi apua ongelman selättämiseen. Aluksi hän oli päättänyt käydä tapaamassa psykiatria.



Erästä kuuluisaa psykiatria, nimeltään tohtori James Warwick. Koska tohtori Warwick oli niittänyt mainetta auttamalla taidoillaan Kalifornian kukkuloiden kermaakin, oli hän varmasti pätevä työssään ja osaisi löytää ratkaisuja Lady Leilan ahdinkoon.



Tapaaminen tohtorin kanssa oli kuitenkin jäänyt lyhyeksi. Hetken keskusteltuaan tohtori oli pyytänyt Lady Leilaa riisumaan paidan jotta kuunneltaisiin keuhkojen tila. Hän oli myös avannut hieman omaa paitaansa, rohkaisevasti, ja sanonut että "täällä kotiklinikalla oli aivan turvallista ottaa vähän rennommin".



Leilaa oli alkanut nolostuttaa ja hän oli ujosti yrittänyt udella kuinka se psykiatrin työhönkuvaan kuuluu - Leilahan ei ollut aiemmin moisella käynyt, mutta hänellä oli sellainen oletus ettei psykiatri tutki potilaitaan fyysisesti vaan selvittelee ainoastaan mielen saloja. Tohtori Warwick oli vakuutellut että se oli "normaali käytäntö näissä jutuissa".



Mies oli rauhoittunut vasta kun Leila oli kertonut ettei hän ikinä riisunut mekkoaan, edes nukkumaan käydessä. Sen jälkeen Leila oli poistunut pikaisesti puoskarin vastaanotolta saamatta apua, jättäen pettyneen tohtori Warwickin odottamaan seuraavaa "rennompaa" asiakasta.



Lady Leila ei kuitekaan aikonut jäädä yksinäisyytensä vangiksi kauniiseen linnaansa, vaan päätti että nyt asioiden oli aika muuttua. Jos ei psykiatrin avulla, niin hän etsisi itselleen prinssin yksin, kävi miten kävi.



Niinpä Leila hankki itselleen älypuhelimen ja liittyi twitteriin, instagramiin, tinderiin... mihin tahansa mikä päättyi tavuun -iin tai -riin. Hän oli ehkä epätoivoinen, mutta se kuulosti olevan ainut keino löytää seuraelämää nykymaailmassa, mikäli lööppeihin ja juoruihin oli uskomista.



Lady Leila sai napultetua profiilinsa uusille käyttäjätileilleen ja jäi odottamaan yhteydenottoa.




Ei mennyt kauankaan, kun puhelimeen pilpahti ensimmäinen viesti:



Lady Leila hymähti. Ei paha ollenkaan, huoliteltu ulkoasu ja selvästikin prinssi. Vaikka kuvan virnistus vaikutti Leilasta hieman itserakkaalta. Mutta netissähän pitikin tuoda esiin parhaat puolensa.



Leila oli juuri miettimässä sopivaa vastausta, kun uusi pilpahdus keskeytti:



Heiii! Ootsä oikeesti neitsyt!?! Ja prinsessa!? Vau! Siis oikeesti!!! ❤️ Siistii!! Mä en oo mikään prissi, mut hei kyllä kelpais tutustua! Voin esittää sulle ritaria kun mulla on kesäteatteritaustaa, you know! Ja hei, tykkään kissoista! ❤️ Pistä viestii!!! PS. Ja mun nimi on Anthony.



Lady Leila rypisti otsaansa "Netsyt?" Ei hän ollut tainnut sellaista kirjoittaa profiiliin...

Ladyn kissat, yksi hänen hiuksissaan asuvista keijuhännistä sekä Ladyn koira Silkkiturkki olivat kerääntyneet emäntänsä ympärille, koska pian oli lemmikkien ruoka-aika. Mutta Leila oli niin keskittynyt uuteen somemaailmaansa ettei edes huomannut.

Leila oli juuri tarkastamassa profiiliaan uudestaan kun seuraava viesti katkaisi taas hänen ajatuksensa:

Prinsessa Leia... tai siis Leila. Olisin kovin kiinnostunut kuulemaan, mitä mieltä olet pimeästä puolestani. Voisin saattaa sinut alukseeni ja antaa sinulle kyytiä.... Prinsessojen kidnappaus on minulle suuri ilo ja kunnia, käsittelen aina korkea-arvoisia naisia heidän arvolleen sopivalla tavalla. Käytän maskia, jopa suudellessa, joten voit olla varma että otan turvallisuuteen liittyvät asiat vakavasti.

Lady Leila huojentui, tämä seuran löytäminenhän oli lastenleikkiä! Sen kun vain pisti profiilin pystyyn niin jopas prinssiehdokkaita alkoi ilmaantua pilvin pimein. Tässähän menisi mukavasti ilta viestejä pistellessä...

Kautta kutrieni! Nyt on lemmikkien saatava päivällistä!!

Ja niin Leilan ilta kuluikin, kunnes hänen päänsä oli aivan pyörällä ja hän oli lopen uupunut miesten valikoimisesta. Muutama nainenkin oli laittanut viestiä. Lady Leila oli kyllä melko perinteinen prinsessa, mutta toisaalta ei kai kannattanut käännyttää ketään pelkän sukupuolen takia?



Leila sai yhteensä 32 viestiä samaisena iltana, jonka jälkeen hän sulki profiilinsa väliaikaisesti. Nyt ehdokkaita oli niin runsaasti että hän ei jaksaisi sopia enempää treffejä. Hän ehdotti kaikille tapaamista ja aikataulutti tulevan kuukauden niin, jotta saisi kaikille potentiaalisille deittikumppaneilleen järjestettyä treffit.



Treffeillä käynti osoittautui kaikkea muuta kuin rentouttavaksi harrastukseksi. Lady Leila huomasi, ettei hän ensinnäkään osannut puhua ihmisille (koska oli asunut yksin niin pitkään)...



...eikä myöskään tuntenut oloaan yhtään luontevaksi vieraassa seurassa. Hän ei ymmärtänyt heidän vitsejään eikä viestejään.



Suorat ehdotukset intiimeistä hetkistä saivat hänen niskakarvansa nousemaan pystyyn ja Leila etsi nopeasti pakotien ulos vedoten johonkin sopivaan tekosyyhyn.



Leila koki myös suuteluyritykset niin ristiriitaisin tuntein, ettei tiennyt pitäisikö antautua kokemukselle, vai torjua yrittäjä saman tien.



Sitä rakkautta ensisilmäyksellä tai todellista onnenosumaa ei vain löytynyt, puolin eikä toisin. Lady Leila antoikin pakit melkein jokaiselle ensimmäisen puolen tunnin jälkeen ja mietti epätoivoisesti mikä hänessä oli vikana. Tästähän hän oli aina haaveillut? Vai oliko?



Treffiseura ei tehnytkään häntä onnelliseksi, päinvastoin. Leila tunsi olonsa lopen uupuneeksi jo ensimmäisen treffiviikon jälkeen ja mietti kuinka selviäisi seuraavista. Vaikka hän oli liittynyt sosiaaliseen mediaan ja tavannut vaikka kuinka paljon ihmisiä, hän tunsi nyt olonsa paljon yksinäisemmäksi kuin yksin linnassa kotonaan.



Nettimaailma oli Leilalle liian nopeatempoinen, se loi suorituspaineita tykkäys-kulttuurillaan ja tuntui tekevän hänen omista pienistä rakkaista asioistaan paljon merkityksettömämpiä kuin ne oikeasti olivat. Se mikä tänä päivänä oli huippua, olikin huomenna jo vanha juttu. Samalla tapaa seurustelustakin tuntui katoavan kaikki jännitys ja romantiikka, kun treffikumppaneita sinkosi kuin sadepisaroita taivaalta, ja nämä odottivat seurustelun nopeaa etenemistä tai vain yhden illan iloa. Missä olivat ne romanttiset kävelyretket lammen rantaan, haaveilu, pienet yllätykset ja huomionosoitukset, se että ehti kaivata toista?



Turhautunut Lady Leila perui kaikki tulevat treffit ja sulki kännykän.



Hän lähti ulos, joen varteen, kutripuiden alle. Siellä hänen mielensä rentoutui ja selkeni.

Lady Leila: En ole tainnut tajuta aikaisemmin, että en minä oikeastaan olekaan yksin. Onhan minulla eläimeni, valtakunnan asukkaat jotka pyytävän apua huoliinsa, omat harrastukseni ja unelmani. En tiedä mitä muuta oikein kaipasin. Satumaista komeaa prinssiä valkoisella ratsullaan? Perhettä ja lapsia? Vai jotakin muutosta?

Lady Leila: Vaikka vuodet ovat vierineet, en minä ole ollenkaan muuttunut. Olen yhä se sama kuin 30 vuotta sitten ja nautin edelleen asioista joita ympärilläni on. Kaipaan kyllä juttuseuraa, mutta ehkä kumppanin sijaan kaipaankin vain jotakuta hyvää ystävää, jonka kanssa istua alas ja jutella teekupin äärellä. En näitä deittejä, jotka ovat täynnä liian suuria odotuksia ja turhia lupauksia. Mutta mistä löydän ihan tavallisen ystävän, johon voisin tutustua rauhassa ja ilman paineita?

ääni: Ihan mistä vain: kirjastosta, niityltä, jonkun harrastuksen parista?

Tuttu ääni sai Lady Leilan hätkähtämään.

Lady Leila: Hiuskiehkura soikoon! Herttuatar Korpinkutri!

Herttuatar Korpinkutri astui puun takaa.

Korpinkutri: En ole käyttänyt sitä nimeä enää aikoihin. Sano Santtu vaan.

Lady Leila: *typertyneenä* Luulin, että olit muuttanut pois? En ole nähnyt sinua sen jälkeen kun Kiltti ja Kihara jättivät kuningaskunnan.

Santtu: Kävin vähän kiertelemässä maita, hankin uusia kavereita, vietin opiskelijaelämää... mutta palasin takaisin. Oikeastaan halusin tulla pyytämään anteeksi käytöstäni. Olin teille kateellinen, ja siksi.... ajattelin että te huomaisitte minut kun olen vahva ja teen teille jäynää.

Santtu: Mutta olen nyt kypsempi ja uskallan myöntää olleeni väärässä. Ymmärrän että varmaan inhositte minua, mutta toivon että voitaisiin aloittaa alusta. Tutustua ja viettää mukavaa aikaa yhdessä. Olemmehan joka tapauksessa naapureita. Mitäs sanot?

Lady Leila vilkaisi Santun vanhaa kartanoa, joka ei tosiaan ollut kuin kivenheiton päässä, siellä mistä viereinen metsä alkoi.

Lady Leila: Olet oikeassa Santtu. Ei viitsitä kiistellä enää. Menneet on menneitä. Ja luulen, että me tosiaan oltiin sinulle aika epäreiluja, kun ei otettu mukaan leikkeihin vaikka oltiin kaikki saman ikäisiä. Kyllä siinä oli varmasti syitä molemmissa.

Tämä on hyvä alku uudelle ystävyydelle, ajatteli Lady Leila ja hymyili. Uuden tarinan alku Lovely Locksin valtakunnassa. Eikä tarinasta puutu nyt yhtään prinssiä — tarvittiin vain yksi teräväkielinen nainen.